Messutunnelmia ja sovinnontekoa

Perjantaina kävelin Miestä töihin vastaan pienessä tihkusateessa (olen HYVIN ylpeä itsestäni tästä suorituksesta, niin kovasti teki mieli jäädä sisälle) kolmisen kilometrin verran, jonka jälkeen lounastimme Pikkumiehen nukkuessa upeasti ruokailun ajan vaunuissa ikkunan takana. Tietenkään hän ei voinut nukahtaa heti, kun lähdimme ulkoilemaan, vaan vasta noin 10 min ennenkuin olimme jo perillä. :) Lounaan jälkeen kello oli vasta noin kaksi, joten ajatus kotinurkista ei houkutellut, niinpä Mies kävi kipaisemassa meille entisestä työpaikastaan (tai ex-työpaikastamme. Se oli rakkautta lounastauoilla ja tavaranpurkutilanteissa, joka on kestänyt nyt viidettä vuotta;) liput Pirkkahallin Supermessuille, joissa oli yhdistettynä Viini-, Kirja-, Puutarha-, Kotimaan Matkailu- ja Bike Show Messut. En ole tainnut aikaisemmin paljastaakaan, että perheemme asuu Tampereella. Manselaisia, ainakin tällä hetkellä!

 
Messuilla minua erityisesti kiinnosti Puutarhamessut, joskin Viinimessuilla olisin ollut varmasti maistelemassa ja tuoksuttelemassa tarjontaa vielä aktiivisemmin ellei tuo pieni lapsonen olisi ollut mukanamme. Puutarhapuolelta mukaani lähti upea 50 tulppaanin kimppu (hintaan 15 euroa - ei ollenkaan paha!) ja väriltään kimppu on kaunis vihertävän valkoinen ja auetessaan kukissa näkyy myös häivähdys vaaleanpunaista. Todella näyttäviä! Miestä kiinnosti lähinnä Bike Show -puoli ja olipa siellä jokunen tuttu naamakin moikattavana. Pikkumies oli innoissaan päästessään pyörän päälle istumaan :) Kotimaan Matkailu Messuilla oli kanssa mielenkiintoista nähtävää ja herkuttelin mansikoilla, jotka oli kuorrutettuna suklaaseen, NAM! Sieltä löytyi myös Lapsiparkki, jossa kävimme Pikkumiehen kanssa kokeilemassa liukumäkeä. Pikkumies oli Lapsiparkissa jotenkin äärettömän reipas ja oli tekemässä tuttavuutta muihinkin ihmisiin. Erityisesti yksi miesvetäjä oli hänen mieleensä ja hänen kanssaan hän rohkeni myös kokeilla erilaisia leluja. Voi ja äidin sydän oli ihan pakahtua ylpeydestä hänen voittaessaan pelkonsa ja uskaltauduttuaan silittämään häntä monta kertaa suurempaa pehmohämähäkkiä!! Iso ja rohkea poika! :´)

Lauantaina Mummu oli palannut yöjunalla takaisin Tampereelle, joten lähdin Pikkumiehen kanssa mummolaan Miehen mennessä työtapaamiseen. Mummu tosin meni illaksi töihin, joten saatoimme hänet sinne. Tämän jälkeen yritin nukuttaa Pikkumiestä uudelleen vaunuihin, mutta jotenkin siitä ei vain tullut mitään ja suuntasimme kotiin. Mies saapui myös ja saimme aikaan aivan järjettömän riidan. Turhasta. Miten sitä kaksi toistaan rakastavaa ja kunnioittavaa ihmistä voikaan riidellä?! No, joskus on toki hyvä puhdistaa ilmaa, mutta niin turhalta se aina tuntuu jälkeenpäin!!! Onneksi Miehen kanssa on kuitenkin "turvallista" riidellä ja vaikka tilanne olisi mikä, niin aina sen kuitenkin tiedostaa, että kyllä tästä yli päästään ja saadaan tilanne sopuun. Riitely on vain jotenkin niin älyttömän kuluttavaa ja ennen olinkin jotenkin sellainen, että pystyin unohtamaan sen yhtä nopeasti kuin se alkoikin, mutta nykyisin se jää kalvamaan tietyllä tavalla mieltä joiksikin hetkiksi. Miksi sitä haluaa saada toiselle pahan mielen ja horjuttaa sopusointuista yhteiseloa?! Taitaa kuulua ihmisrodun luonteeseen, mutta tämä on kyllä asia, johon aion entisestään kiinnittää huomiota, ettei turhia sanaharkkoja tulisi sitäkään vähää, mitä niitä nyt tulee. Omasta puolestani. Elämä on liian arvokasta hukattavaksi riitelyyn, eripuraan taikka kurjaan fiilikseen!

Tänään saamme iltapäivällä vieraaksemme isäni ja pikkuveljeni. Heistä en olekaan vielä mitään maininnutkaan. Pikkuveljeni on minua 20 vuotta nuorempi, joten hänen kanssaan emme ole (ainakaan vielä) päässeet kovin läheisiksi ja isänikin kanssa oikeastaan opettelemme tutustumaan toisiimme, mutta on hienoa, että he ovat elämässämme. Isäni kanssa meillä oli niinkin hurja tilanne, että hän tapasi Pikkumiehen vasta puolen vuoden ikäisenä ensimmäisen kerran. Onneksi saimme ikävät, välejämme hiertäneet asiat käytyä läpi ja nykyisin tapaamme parhaimmillaan muutamankin kerran kuussa. Anteeksianto - sitä tarvittiin roimasti ja kykyä ottaa toinen ihminen vastaan sellaisena kuin hän on. Kallisarvoisia oppeja opeteltaviksi vastakin...

Huomenna onkin edessä Vauvaloruttelua, jollaisessa emme ole ennen käyneet. Sinne on tulossa myös mahdollisesti eräs tuttavani Mammaryhmästä ihastuttavan tyttärensä kanssa. Emme tunne (vielä) ihan kamalan hyvin, mutta hän vaikuttaa jotenkin todella välittömältä, upean rehelliseltä ja lämpimältä ihmiseltä! On hienoa, kuinka vauvan kautta on muutenkin tutustunut hienoihin ihmisiin. Ja tuo "vauva" täyttää jo ensi kuussa VUODEN!!! Miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. En kestä! Tässähän täytyy alkaa järjestelemään syntymäpäiviä Pikku-ukolle... Vieraslistaa, kutsujen lähettämistä, tarjottavia, juhlapaikkaa jne. Ihanaa! ;)

Tässä teille kaikille:

Halauksien täyteistä sunnuntai-iltaa!

Ayurvedaa, synttäreitä ja muuta hulinaa

Viime viikonloppu sujui pääosin kyläillessä ja syntymäpäiviä vietellessä, kun pikkusiskoni, äitini ja sukulaistyttömme täyttivät vuosia. Lauantaille mahtui aamupäivään myös Ayurveda konsultaatio, jossa selvisi, että olen kehotyypiltäni 85 % Pitta ja 15 % Vata. Minulle annettiin ohjeeksi syödä Pitta -ruokavalion mukaisesti ja toimia muutenkin Ayurvedan rauhoittumista ajatellen. Hyvin mielenkiintoista! Vielä en aloittanut ruokamallia, mutta olen kiinnittänyt huomiota nauttimaani ravintoon. Maanantaina aloitan sen kokonaan ja tämän loppuviikon käytän aloituksen suunnittelemiseen ja asiaan lisää perehtymiseen. Pitta -keholle ei mm. sovi marjat, sipulit tai voimakkaat mausteet lainkaan, koska ne nostattavat kehon tulisuutta. Myös kahvi, alkoholi ja suklaa löytyvät tietysti "vältä" -listalta. Hyväkin näin! Ayurveda myös kannustaa kasvisruokavalioon, jota meinaan myös jatkossa noudattaa yhä tiiviimmin. Kerron sitten enemmän, kun olen päässyt enemmän sisälle toimintaan. Ensi viikolla starttaa myös puolen vuoden kuntosalijäsenyyteni ja pääsen kokeilemaan erilaisia juttuja sen saralla.

Vielä viime lauantaina sen verran, että illalla pikkusiskoni vietiin hohtokeilaamaan, ruokailemaan hienostuneesti sekä nauttimaan stand-upista ja mahtuipa iltaan myös baarissa pyörimistä sisältäen KARAOKEVEDON!!! Kyllä, uskaltauduimme sisareni kanssa estradille esittämään yhden biisin yhdessä. Se jännitti aina siihen saakka, kunnes sai ensimmäisen äänen ulos. Sen jälkeen siitä jopa ihan nautti. Wau meille! :)

Tälle viikolle mahtui myös upea yllätys (eilispäivälle), kun Mies oli keksinyt järjestää minulle etukäteisyllätyksen syntymäpäiviäni ajatellen. Hän oli pyytänyt Lakirouvan meille olemaan Pikkumiehen kanssa muutaman tunnin ja tuli noutamaan minut kotoa tyylikkäästi avoautolla. Ajoimme ensin kahvittelemaan, jonka jälkeen matka jatkui kauniiden ja aurinkoisten maisemareittien kautta lähikunnalta vuokratulle rantahuvilalle, jossa odotti yksityiskokki mielettömän Menun kanssa! Olen niin otettu tästä, etten voi sitä sanoin kuvailla. Juuri sellaista "luksusta" arkeen, josta nautin suunnattomasti ja se, että saimme olla aivan kaksin teki siitä vielä upeampaa! <3 Rantabaariinkin poikkesimme ennen jälkiruokaa konjakeille ja ruokailun jälkeen huristelimme päästämään Lakirouvan sovitteluun ja jatkoimme perheen kesken edelleen ihanan aurinkoiseen ilmaan ulkoilemaan, jonka jälkeen poikkesimme vielä ulos syömään, jotta iltapalakin hoitui helposti. Ah, mikä Mies minulla on! Tänään "hemmottelu" jatkui vielä kampaajakäynnillä ja kulmapigmentoinnin jatkokäynnillä. Otin hiuksiini kevään kunniaksi hieman ohuita raitoja ja kulmiin lisättiin vielä vähän väriä ja muotoa korjailtiin naisellisimmiksi. Olivat minulle turhan terävän muotoiset. Nyt onkin sitten sekä tukka että naama kunnossa! :) Tämän jälkeen Mies ja Pikkumies tulivat hakemaan minut anoppilaan, jonne tuli myös Jäsenkorjaaja, joka laittoin sekä minun että anopin selät kuntoon. Parhautta. Olen aivan taivaassa kaikesta tästä!

Omavaraisuuskoulutuksen viimeisin kerta jäi nyt välistä, mutta sain onneksi materiaalit sähköpostiini. Siihen liittyen paljastan, että hain Luonto- ja ympäristöalalle Luonnonvaratuottajan opintoihin. Saapa nähdä miten käy vai otanko kuitenkin Puutarhatalouden (maisemasuunnitelijan) opiskelupaikan sittenkin vastaan... Toisaalta jos sen otan niin se tarkoittaisi syksystä lähtien kuukaudessa aina yhden viikon olemista pois kotoa, enkä pidä opiskelujen aloittamista vielä mitenkään kiireellisenä, sillä Pikkumies on kuitenkin vasta ensi kuussa vuoden ikäinen ja tämä on niin ainutkertaista vauva-aikaa. Päivä kerrallaan, vai miten sitä sanotaan!? ;) Mutta saa nyt yleensäkin nähdä, miten käy ja miltä se sitten tuntuu.

Kertakaikkisen upeaa, kun aurinko on löytänyt tiensä tänne Pohjolaan! Antaa niin pajon virtaa tuo valoilmiö taivaalla.

Sain viimein luettua loppuun Paula Salomaan kirjan "Vapauta sisäinen loistosi" ja täytyy kyllä sanoa, että kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Täytyy varmaan lukaista se vielä uudelleen, sillä kirja käsitteli ihanalla tavalla itsensä hyväksymistä, elämän monimuotoisuutta ja hyvää vanhemmuutta. Suosittelen jos tuntuu, että olet valmis kasvamaan pienen askeleen omalla polullasi! Kirja pisti miettimään muttei kertonut mitään "totuutena". Kolahti.

Itselläni on selvästi vielä paljon tekemistä tunteiden hallinnan kanssa ja toivottavasti nyt asiasta enemmän opiskeleminen, ayurveda eli kehotyypilleni oikeanlainen ravinto, liikunnan ja mielikylpyjen lisääminen sekä käytönnönharjoitukset auttaisivat minua tällä tiellä eteenpäin. Se ei ole muille ja saati itsellekään helppoa elää kaikkea aina niin suurella tunteella. Tasaisempikin ja rauhallisempikin elo riittäisi... Onneksi olen jo matkalla ja ymmärtänyt ainakin sen, että mitä ennemmän "ymmärrän" sitä selvämmin tajuan sen, kuinka vajavainen vielä olen.

Päivän sanoina syvä kiitollisuus, suvaitsevaisuus ja anteeksianto.

Ihana päivä ja imetystilitys

Tänään oli jotenkin aivan kertakaikkisen ihana päivä! Aamulla sain nukkua Pikkumiehen ensimmäisiin päikkäreihin saakka eli aamu kuuden sijaan nousin vasta puoli yhdeksän maissa. Kiitos Mies! <3 Sisareni poikkesi aamukahville, jonka jälkeen suuntasin Pikkumiehen kanssa ystäväni luo leikkitreffeille. Saimme oikeasti jo jopa keskusteltua jostain aikuisten kesken, kun pojat alkavat olla jo noin isoja ja osaavia! Leikkitreffeiltä suuntasimme tapaamaan Koiraneitiä ja pääsin hänen kanssaan käymään läpi viimeaikaiset kuulumiset. Kaiken kruunasi AURINKO, joka ilahdutti meitä koko päivän ja Miehen upea uutinen töistä, jota juhlimme lasillisilla Espanjalaista puolimakeaa Satinela -valkoviiniä Pikkumiehen mentyä unille. Mies sai ison projektin hoitaakseen, mikä tarkoittaa rennompaa kotona olemista minulle ja hyvällä omalla tunnolla opiskelupaikkojen selailua... :)

Mies meni jo nukkumaan väsymystään (itsehän en herännyt 6:15) ja todella levottomalta kyllä kuulostaa lapsukaisemme nukkuminen omassa sängyssään, joten saa nähdä millainen yöstä tulee... Mutta tämän päivän valovoimalla jaksan huonommankin yön ;)


Pikkumies oli tänään ensimmäistä kertaa "kylillä" kengät jalassa! Ostimme hänelle joitakin viikkoja sitten Eccon ensikengät ja nyt oli totuttelun aika. Hienosti sujui konttailut ja asioita vasten nousemisetkin uudet popot jalassa ;) Ihmeen hyvin antoi niiden olla! Omaan selkään tämä vaihe ottaa kiitettävästi, kun saa kyyryssä kulkea, mutta pianhan hän jo juoksee ilman äitin apua eikä tähän ole enää paluuta...

Tällaiset ihanuudet :)

Sellaista olen tässä miettinyt, kun usein kuulee, kuinka ihmiset puhuvat siitä, kuinka imettämisen lopettaminen tuntui jotenkin haikealta tai surulliselta ajatukselta. Itse kyllä koen sen jotenkin helpottavana, kun tiedän, että se pian loppuu. En ole missään kohtaa voinut sanoa erityisesti nauttivani imettämisestä, vaan se on ollut pikemminkin luonnollinen ja (koska se lähti heti sujumaan niin) "pakollinen" asia minun ja lapseni välillä, jotta lapseni on saanut parhaat mahdolliset eväät ensimmäisinä elinkuukausinaan. Täysimetin puoli vuotta, jonka jälkeen on tullut mukaan kiinteät ruuat. Olen jotenkin aivan täynnä koko imetystä! Odotan niin sitä, että voimme Pikkumiehen kanssa vain halailla ilman, että minun täytyisi enää toimia minkäänlaisena lypsylehmänä hänelle. En siis sano, etteikö imettäminen ole kaunista ja juuri todella luonnollista äidin ja lapsen välillä, ja enkä minä sitä vihaa, mutta en koe itkeväni jos se nyt yli kymmenen kuukauden jälkeen vaikka yhtäkkiä vain loppuisi. Nykyään iltaisin hän saa maidon pullosta isältään, öisin emme tissittele lainkaan ja päivällä hän ottaa maitoa päivästä riippuen 4-5 kertaa (about?). Yleensä aamulla ja ennen päiväunia kuitenkin... Toisaalta, hyvä olisi imettää vielä se tuleva Santoriinin reissu, eikä siihenkään ole enää montaa viikkoa, mutta sen jälkeen alkaa kyllä lempeä, mutta systemaattinen "irti tissistä" -kampanja! :) Pelkällä rakkaudella lastani kohtaan. Äiti haluaisi jo tissinsä yksityisemmiksi... Onhan tämänkin jo loistava saavutus!

Huoh, mutta enhän minä sitä vain voi noin vain lopettaakaan... Vuoden iässä viimeistään... :)

Niin paljon kaikkea!

No niin, vihdoin taas täällä! Hetki aikaa...Phuuh. Mitäkö kuuluu? Pikkumies oppi liikkumaan, suoriudun hengissä ulkomaanmatkasta Pikkumiehen, Kaukoserkun ja tämän vauvan kanssa Pohjois-Kyproksella, painontiputus lässähti tyystin (sain sen 4 kiloa pois ja siihen jäi) ja nyt hankin ammattiapua sen suhteen ja keskityn pitemmän tähtäimen saavuttamiseen kuin pikaiseen painon tiputtamiseen. Sellaista kuuluu! :) Kaikkea! Kuten aina... :D

Mistä aloittaisin, Pikkumies alkoi 10 kk-kynnyksellä konttailemaan ja nyt jo paria viikkoa myöhemmin kävelee reippaasti tukea vasten. Hulinaa siis on! :) Pääsin viettämään viime viikolla naisteniltaa Kälyn kanssa, käytiin syömässä ja elokuvissa katsomassa "Ei kiitos", jonka seurauksena sairastinkin sitten melkein viikon kestävän vatsataudin - noooot nice! Onneksi Mies sairasti vain päivän ja Pikkumies säästyi taudilta kokonaan!!! Ulkomaanmatka meni muuten hyvin, mutta sellaisen vinkin annan kaikille samaa suunnitteleville: ottakaa oma huone! Kaksi vauvaa ei sovi samaan huoneeseen. Ei mitenkään eikä ikinä. Piste. Lämmintä oli sopivasti ja olihan se mukavaa vaihtelua, vaikkakin Pohjois-Kypros on vasta tuloillaan oleva matkakohde selkeästi...


Painohommat kärsi aikalailla tuossa ja tuntuukin, että onkohan mun lääkitys vieläkään ihan kunnossa. Kokeilen nyt ottaa Thyroxinin aamuisin niin josko se auttaisi jotenkin, en tiedä. Täytyisi varata aika taas oikein spesialistille... MUTTA ostin juuri 6 kk:den kuntosalikortin ja varasin ajan Ayurveda kehonkoostumuskonsultaatioon, että eiköhän se tästä, kun on kunnon jeesiä! Myös Lakirouva innostui ostamaan kuntosalikortin niin ei tarvitse yksin ähistä siellä aina... ;) Iso kannustus tuollainen! Tissittelyä olen myös vähennellyt toivoen, että Pikkumies alkaisi sitä lopettelemaan... Onhan tässä jo yli 10 kk oltu lypsettävänä.

Aurinko tuli mukanamme Suomeen ja ihanaa, kun tulee kunnolla kevät! Vaikkakin kamalaa, kun tuntuu, että siivottavaa vaan riittää ja riittää. Mutta silti. Onhan pian syntymäpäivänikin... ;) Ja Santoriinin reissuun kuutisen viikkoa! <3


Käytiin juuri Pikkumiehen kanssa ulkoilemassa ja siitä olen onneksi saanut jo aika säännöllistä, että joka päivä edes vähän haukkaamaan happea... Hän on tänään nukkunut ennätyksellisesti aamupäikkärit 2,5 h (!!!) ja ulkonakin äsken 1,5 h ja vielä olisi iltapäiväpäikyt edessä... Saa nähdä malttaako niitä nukkuakaan :) Ei haittaisi ollenkaan jos menisi siihen, että unia olisi yhtäjaksoisesti enemmän ja vain kerran tai kaksi kuin että tuo kolme pätkää. Mutta on tämä vauva-aika vain niin ohikiitävää, niisk :´)

Kaikenkattavat kuulumiset

Piti ihan käydä lukaisemassa, että mitä sitä on viimeksi kirjoitellut, sen verran tuli pitkä tauko. Nyt en meinaa kirjoitella ruuasta lainkaan. Paljon on ehtinyt tauon aikana tapahtumaan... Painoa on lähtenyt, tullut takisin ja taas lähtenyt ja taas tullut... :P Yhtä huopaamista on ollut. Mutta ei kukaan väittänytkään tämän olevan helppoa :P Onneksi kohta on kesä! Ja nyt kun yösyötöt ovat loppuneet niin alan vähentemään pikkuhiljaa myös päivätissittelyjä, että eiköhän se suklaanhimo ym saada jotenkin kuriin. Pikkumies on kuitenkin jo yli 9 kuukautta, joten eiköhän se luonnollisesti vähene kohta kuitenkin... Minulla ja Pikkumiehellä on reissu reilun viikon päästä edessä ja siellä meinaan ihan täysin imetellä (toki muutakin annan, ei enää täysimetystä;) mutta sen jälkeen voisi alkaa vähennellä. Pojan ehdoilla. Tosin, meillä on se Santoriinin reissu tulossa toukokuussa, että sielläkin olisi helppo tissittää... Hmm, no katsoo nyt miten hommat menevät.

Olen huomenna menossa taas fysiohierontaan (PELASTUS!!!) jonka jälkeen Kaaso ja Koiraneiti tulevat kahvittelemaan. Iltapäivällä on luvassa tatuoinnin korjausta (peitän vanhan kuvan uudella, siistimmällä) ja odotan sitä innolla. Käsivarteeni tulee kaksi sulkaa; mies ja lapsi <3 Kävin tänään juttelemassa tatuoitsijan kanssa ja varmasti tulee ihan loistava kuva. Innostuin (tapani mukaan) isommastakin kokonaisuudesta, mutta Miehen kanssa sovittiin, että jos haluan sitä vielä vuoden päästä niin otatan sen sitten.

Tuleva Kyproksen reissu meinaa hieman jännittää... Lähinnä, kun Pikkumies on nyt keksinyt eteenpäin menemisen jalon taidon, jonka lisäksi pyrkii myös ylöspäin. Tänäänkin hän kipusi itse sohvaa vasten ja päästi sitten tietysti kädet irti :/ Onneksi on kovapäinen... :)

Käyn vielä ennen reissua, ensi maanantaina, lisäilemässä väriä kulmiini eli kulmapigmentoinnissa niin on kiva olla reissussa huolettomammin. Ripsipermanentti on pysynyt hyvin jo kohta kaksi kuukautta, että ripsiin käyn lisäämässä vain vähän väriä niin saa jättää meikkipussin kokonaan kotiin. Vaikka ei sen niin kai väliä siellä olisi muutenkaan meikkailla, kun serkun ja lasten kanssa matkustellaan. Toivottavasti tulee onnistuneet muodot, olen kulmistani jotenkin hyvin tarkka.

Viikonloppuna juhlitaan Miehen isän eli appiukkoni syntymäpäiväjuhlia ja kivat kemut on tiedossa! Moottorivehkeillä pärräilyä (pääasiassa miehille tarkoitettua) ja sen jälkeen vuokratussa mökissä porukalla oleilua, saunomista, syömistä hyvin ja elävää musiikkia. Uskon, että on mukava ilta, vaikka Pikkumiehen ja kuskin roolin vuoksi viinin litkiminen jääkin vähiin. Voisi sinne kuulemma yöksikin jäädä, mutta parempi kuitenkin huristella kotiin nukkumaan, kun on se reissukin tulossa juuri niin ei tule liikaa "erikoisuuksia" lähekkäin.


Ostin uudet rattaat toissapäivänä ja tänään ne olivatkin jo noudettavissa postissa. Ostin Carenan Free:t. Myin nimittäin Emmaljungan yhdistelmävaunumme jo hetki sitten, kun ajattelin, että pärjäämme pelkillä Britaxin B-Agileilla (matkarattaat) ja kun olin muutaman reissun niillä ulkoillut niin tuntui, etteivät ne kuitenkaan ihan riitä isommille liikkumisille ja ostin käytetyt Gessleinit. Eivät olleet hyvät, joten myin ne tänään sitten pois sopivasti uusien rattaiden tieltä. Carenat tuntuivat todella hyviltä ja tykkäsin erityisesti siitä, että jarrut olivat molempiin suuntiin, kuomuun sai lisäpituutta avaamalla vetoketjun sekä heittoaisa -ominaisuus oli äärettömän helppo ja toimiva!

Carena Free, kuva: vaunula.fi

Näillä perusteilla päädyimme rattaisiin:
- yhdistelmävaunu / kuomuratas
- rattaissa oma lämmin jalkapeite
- rattaan suositusikä: 6 kk- 3+ vuotta
- säädettävä työntöaisa
- heittoaisa (kasvot tai selkä menosuuntaan)
- säädettävä jalkatuki
- irroitettava ja säädettävä turvakaari
- selkänoja säädettävissä kahteen asentoon sekä täysin makuulle
- iso kuomu, muunneltavissa
- ratasosassa 5-pistevaljaat
- kuljetuslukko
- jarrut sekä etu- että takapyörissä
- puhkeamattomat pyörät pikalukituksella
- tavarakori
- yksinkertainen koota ja kasata




Aloitin Paula Salomaan kirjan "Vapauta sisäinen loistosi" ja vaikka en ole Johdantoa kovastikaan pidemmälle päässyt niin lämpimästi suosittelen kirjaa aivan jokaiselle. Ihanaa, oivaltavaa ja pohdiskelevaa tekstiä, joka ei millään tavoin pyri määrittelemään lukijaansa.
Upeaa loppuviikkoa!

Ruokapäiväkirjapäivitys

Hulina vaan jatkuu ja huomisen jälkeen RAUHOITAN menon! Huonosti ehtinyt kirjoittelemaankin... :/

Perjantaina Pikkumies pääsee ensimmäiselle yökyläilylle ja saamme Miehen kanssa NUKKUA!!! Uuh, on sitä tämän 9 kuukauden aikana jo muutaman kerran haaveiltukin kunnon yöunista ;) No, nyt ne on tulossa... Pian! <3


Tässä hieman päivitystä syömisiini :
(Myönnän, on tullut repsahduksia, kun olen ollut pitkiä päiviä pojan kanssa kaksin, mutta taas ruotuun palaan, mars!)

Aamiainen klo 09:00

• Luomu raejuusto 4 %, 100 g
• Kaurapuuro, sisältää kauraleseitä, 230 g
• Pakastemarja, 50 g
• Maca-jauhe, 3 g
• Spirulina-jauhe, 3 g
• Chia-siemenet, 3 g
• Maitokahvi, 1 annos
• Vesi, 8 dl

 

Lounas klo 12:00

• Lohifilee paistettu, 100 g
• Lehtisalaatti-kurkku-tomaattisalaatti, 250 g
• Luomu raejuusto 4 %, 100 g
• Vesi, 5 dl

 

Välipala klo 15:00

• Maitorahka, 250 g
• Pakastemarja, 100 g
• Maitokahvi, 1 annos
• Vesi (0 kcal), 5 dl

 

Päivällinen klo 17:00

• Kana, 150 g
• Vihersekasalaatti jäävuorisalaatti, tomaatti, kurkku, 250 g
• Kylmäpuristettu hamppuöljy, 5 g
• Vesi, 5 dl

 

Välipala (esim. vaunulenkin jälkeen, laskettu päivän kokonaiskaloreihin)

• Herbalife Proteiinipirtelö (2,5 dl veteen)

 

Iltapala klo 20:00

• Maitorahka, 250 g
• Omena, 1 kpl
• Porkkana, 1 kpl

Näistä tulee täyteen tarvitsemani 1607 kcal täyteen, itseasiassa näistä tulee yhteensä 1642 kcal Keventäjät -ohjelman mukaan, mutta minulle suositeltiin syömään 1600-1700 kcal väliin niin painon pitäisi tiputella oikein. Liikunnasta tulee kuitenkin aina niitä "miinuskaloreita" normikulutuksen päälle ja muutenkin tuo 1607 kcal on vain LEPOkulutuksen osuus. Vettä yritän juoda enemmänkin, mutta noita määriä yritän pitää vähimmäismäärinä... Huomenna taas paremmin mielin jatkamaan tuolla ja lopetan höpötyksen siitä, että osaisin arvioida jo annokset ilman puntaria  -  en nimittäin osaa vielä!

- 4 kg ja "välitsemppimatka"

Nyt on kyllä viikko hujahtanut niin vauhdilla, että hyvä kun on kyydissä pysynyt. PAKKO rauhoittaa tätä eloa lähitulevaisuudessa! Urheillut olen säännöllisen epäsäännöllisesti ja innostuinpa tarttumaan Kyykky -haasteeseenkin (sosiaalisessa mediassa) ja tehnyt reippaana kyykyt lapsi sylissä lisäpainona! :) Painoa on tippunut nyt 4 kg, vaikka pakko myöntää, että retkahdin viime perjantaina kaverin kolmekymppisillä maistelemaan pullon punaviiniä ja tulipa siinä muutama namikin popsittua. Joo, mutta kun kerrankin pääsi niin, että Pikkumies nautti Mummun kanssa laatuaikaa sillä välin... Tiedän - selityksiä! :D Kuitenkin - 4 kg seitsemässä päivässä on mielestäni kohtuu hyvin!?

Olen opetellut juomaan vettä vähintään 2,5 litraa päivässä (tänään kolme litraa hörpitty) ja Keventäjistä on ollut suuri apu kaloreiden kulutuksen seuraamiseen (muuhun palvelusta ei sitten olekaan) mutta pääsääntöisesti olen syönyt sen ruokaohjleman mukaisesti, kuitenkin niin, että päivän kalorikulutus on ollut 1600-1800 kcal:n välillä ettei kroppa vaan mene säästöliekille. Lepokulutukseni oli siis 1607 sen mittauksen mukaan. Vyötäröstäkin hävisi heti 8 cm:n turvotus!!!

Touhua on riittänyt ja mm. eilen Pikkumies pääsi nukketeatteri -esitykseen ja olikin aivan haltioissaan kokemuksesta! Olimme Miehen kanssa molemmat mukana ja saimme kyllä hyvät naurut lapsosien reaktioista! Teatteri oli suunnattu juuri vauvoille ja taaperoille, hyvin selkeä ja äänirikas esitys :)

Sain varattua ajan kulmien uusinta pigmentointiinkin, toivottavasti tulee kivat taas... En malta enää antaa niiden haalistua, kun helpottaa niin kamalasti aamuja, kun ei tarvitse kynällä kulmia täytellä... Ja haluan olla huolitellun näköinen, vaikka kotiäiti olenkin. Pigmentointi tapahtuu vasta ensi kuussa, mutta onneksi ennen suurta jymyjuttua! Nimittäin lähden Pikkumiehen, Kaukoserkun ja hänen poikansa kanssa KYPROKSELLE viikoksi maaliskuussa!!! Se oli sellainen tarjousmatka, TODELLA edullinen, niin päätettiin tarttua tilaisuuteen ja varata matka meille naisille ja meidän ihanille pikkupojille!!! Ihan mahtavaa! Mies oli heti sitä mieltä, että koska olen niin reippaasti nyt touhunnut kuntoilu- ja syömisasioiden kanssa niin saan sen "välimotivaatiolahjaksi" ja sopivasti tuli pieni avustus isovanhempienkin suunnalta - tarvittavat käyttörahat lupasin hankkia myymällä kaikkea ylimääräistä pois, kuten joitain astioita, vaatteita ym... Oi että! Pikkumiehestä tulee heti kerrasta oikein maailmanmatkaaja, kun maaliskuussa Kypros ja toukokuussa Santoriinit. (Ja ensi vuonna sitten toivottavasti Australia;) Tänään tulikin ilmoitus, että passi olisi haettavissa lähimmästä R-kioskista. Olen aivan fiiliksissä ja niin onnellinen tästä kaikesta!

Tarjouksessa lupailtiin tällaista maisemaa :)

Vaikka täytyy silti palata maan pinnalle ja muistaa, että elämässä tärkeintä on terveys. Rakas ystäväni on menossa huomenna mammografiaan ja Miehen isälle todettiin viime viikolla eturauhassyöpä niin on syytä kyllä sillä tavalla pysyä nöyränä ja ennenkaikkea kiitollisena, että on asiat sen suhteen tällä hetkellä hyvin. Onneksi Miehen isän ennuste oli oikein lupaava ja leikkaukselle povattiin onnistumisia. Toivottavasti myös rakkaan ystäväni tilanne menee kaikin puolin hyvin! <3 Pysäyttävää... Voimia heille ja muille, jotka sitä tarvitsevat!

Keventäjät kaveriksi

No niin, nyt kun sain tietooni sellaisen, että lepokulutukseni (jos vain makaan paikallani vuorokauden niin se ylläpitokulutus) on vuorokauden aikana 1607 kcal ja normaali päiväkulutukseni n. 2700 kcal:n luokkaa (kyllä, tällä massalla se vaan on niin paljon) niin päätin ottaa Keventäjät -painonhallinta ohjelman avukseni alkuun kolmeksi kuukaudeksi. Nimittäin alle tuon 1607 kcal:n en missään nimessä saa syödä, jotta keho ei vaan mene säästöliekille! En osallistu siellä mihinkään ns. ryhmä -toimintaan vaan käyn kirjaamassa ylös ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Tänään kaloreita tuli ruuista yhteensä n. 1800, mutta liikuin 400 kalorin edestä, joten tavallaan tuli -200 kalorin vajaus, mutta koska hankin vasta tuossa alkuillasta tarkan keittiövaa´an, niin annosten koot menivät vielä tänään mututuntumalla... Huomenna heti tarkempaa! Mittasin aamupuuronkin valmiiksi niin ei tarvitse aamulla kuin heittää vedet sekaan ja sotkea smoothie kasaan. En ole aamuihmisiä ollenkaan. Vettä tuli juotua tänään huimat 2,5 litraa - oikein hyvä!

Olen jotenkin aivan tulessa tästä kehonmuokkaamisesta ja olen äärettömän toiveikas tuloksista. Ainakin tänään (ilta)painosta oli lähtenyt eiliseen verrattuna puoli kiloa, mutta jatkossa suosin aamupuntarilla käyntiä joka sunnuntai. Selkein sillä tavalla!


Keventäjät -ohjelman mukaan minun tulisi syödä vain 1400 kcal / vrk , jotta pääsisin tavoitteeseeni, mutta tässä tapauksessa uskon ennemmin kehonkoostumusmittaria kuin tietokoneohjelmaa. En nimittäin halua pistää kehoani jumittamaan vaan päinvastoin luopumaan ylimääräisestä! Jouduin huijaamaan pituuteni puolella sentillä ja ottamaan muutaman kilon pois tavoitteesta, jotta sain päiväkalorivertailun oikeaan lukuun :) Ei sen väliä, pääasiahan on, että muutosta tapahtuu. Tänään teki ensimmäisen kerran mieli sokeria sunnuntain jälkeen, jonkin asteista vieroitusoiretta, mutta minun ei tarvinnut pysyä mitenkään "vahvana" vaan päällimmäisenä ajatukseni pyöri: "valkoinen sokeri on myrkkyä". Pitkä tie täytyi käydä päästäkseni ajattelemaan noin.


Kävimme Miehen ja Pikkumiehen kanssa Lakirouvan ja hänen perheensä luona ja siellä sain ajatuksen ottaa selvää Vegaani -ruokavaliosta, sillä uskon, ettei liha ole välttämätön ihmisen ruokavaliossa, kuten ei maitokaan ole. Kalaa tulee syötyä, mutta nekin saattavat sisältää jos minkämoisia myrkkyjä tänä päivänä niin ehkä sitäkin olisi syytä miettiä... Ensi alkuun nyt kuitenkin pienin askelin, en aio huomenna olla totaalivegaani tai muutakaan mullistavaa! :D

Vegaaniliiton kasvispyramini

Kehonkoostumus

Pääsin eilen kokemaan ensimmäistä kertaa kehonkoostumusmittausta ja aika hurjia tuloksia tuli! Metabolinen ikäni oli mm. 44 -vuotta ! jonka saan onneksi alle 30 -vuoteen tiputtamalla 8 kiloa pois (Kyllä, phuuh raju luku...) ja mm. lihaksistoni painoi sisäelimineen 49,5 kg, luusto n. 2,5 g ja mittaaja piti minua väsenkätisenä eritellyt lihasmassan perusteella :) Sen verran tulee kanniskeltua Pikkumiestä vasemmalla puolella, että hämäsi jo mittaajaakin! ;) En muista ulkoa muita lukuja, mutta lähettävät sieltä sähköpostiini ne jossain kohtaa. Voin vaikka laittaa vertailun, kun menen seurantakäynnille. Se on 2,5 kk päästä, jolloin olen ainakin kevyempi, mutta myös seurataan, etten ole "laihtunut lihaksista" vaan ihan siitä rasvasta itsestään...

Päätin ottaa kokeeksi Herbalife -proteiinipirtelöä ja korvata sillä osan maitovalmisteista ruokaohjelmassani! En tosin saanut sitä vielä mukaani, mutta lähipäivinä aloitan kokeilun. Sillä on kuulemma saatu aikaan huimia vireystason nostoja ja painonpudotuksia, unohtamatta painonhallinnan ylläpitämisen tukemista laihduttamisen jälkeen sekä myös muuta hyvää keholle... Niin hyvät olivat lupaukset, että nielaisin syötin. Katsotaan kuinka käy... ;) Todella mielenkiintoinen käynti kyllä kaikin puolin.


Eilen kävimme myös tekemässä passihakemuksen Pikkumiehelle, vielä pitäisi metsästää suojavarustus (vaatetus) hänelle, mutta onneksi tässä on vielä reilu 3 kk aikaa :)

Tilasin Vanilja -pirtelöjauheputilon (n. 21 pirtelöä yhteensä) sekä Yksilöllisen proteiinijauheen

Niin ja nyt on sitten myös Maca -jauhetta smoothieen. Ostin Luomu Macaa ja nyt kolmena aamuna smoothien tehneenä, se tuntuu ihan mukavalta touhulta... :) Korvasin tänään hedelmän pakastemarjoilla, eilen tein sen banaaniin, mutta maanantainen päärynä ei ollut ihan niin hyvä idea :P

Ruokaohjelman päivitys

Kävin tänään tekemässä tarvittavia hankitoja huomenna alkavaa ruokaremonttiani varten ja kauhistelin mm. aspartaamin ja sitruunahapon määriä mehukeitoissa, joten tässä uusittu, ajatuksella mietitty ruokaohjelmani:

Aamupala:

Luomu kaurahiutale 45g

Luomu raejuusto 100g

Pakastemarjoja 50 g
"Vitamiini Smoothie" veteen, 1 hedelmä

Lounas:

Kana 100g tai Kala 100g tai Naudanliha 100g

Vihanneksia vapaasti 250 g

Kananmuna ja Avokado

Välipala:

Luomu maitorahkaa 250 g ja Pakastemarjoja 100 g TAI 

9Bar:n Luomu hamppupatukka

Päivällinen:

Riisi 40g, Gluteiiniton macaroni 40 g tai Bataattia 150g

Kana 100g tai Kala 100g tai Naudanliha 100g

Vihanneksia vapaasti 250 g

Oliivi- tai hamppuöljy 5g

Iltapala:

Luomu maitorahka 250g
Yksi hedelmä (tai ananasta purkista)
Luomu kauralese 10g

Nuo muutokset tuntuvat hieman fiksummilta vaihtoehdoilta... Vielä kun keksisi tuon raejuuston tilanne jotain... Turkkilainen jugurtti? No, alkuun nyt näillä kuitenkin... Varmasti tulee tuloksia, kun orjallisesti noudattaa ja juo päälle vähintään pari litraa vettä ja liikkuu määrätyn määrän! :)

Kahvin suhteen olen nyt vielä sillä kannalla, että saa juoda, mutta max. kaksi pientä kuppia päivässä. Rikotaan se rutiini sitten kun on päästy vauhtiin, mutta nyt vielä sallin itselleni aamukahvin ja jos näen ystäviä tms niin saan juoda toisen kupposen

Huomenna pääsen fysiohierojan käsittelyyn ja ripsikaunistuksen, ihanaa!

Niin joo, punnituksen aika oli kuunvaihteessa ja kävin tänään vaa´alla niin TASAN kilo oli tippunut tammikuun aikana - joo, tavoite täyttyi, mutta ei riitä! Nyt niitä kiloja vasta ruvetaankin tiputtamaan ja oloa keventämään :)

Muuten hyvä annos, mutta liian vähän kasviksia...

Ruoka- ja treeniohjelma

Ajattelin kokeilla ensin 4 viikkoa tällaista ohjelmaa ja katsoa, mitä se tuo tullessaan, ja jatkaa vielä jos tuntuu hyvältä. En palkkaakaan nyt vielä helmikuuksi PT:tä vaan jos tilnanne on toivoton helmikuun lopussa niin maaliskuuksi sitten. Mieluummin säästäisin ne rahat vaikka Optimal Performancen ohjelmaan tai Santorinin reissuun :)

Tässä seuraavan neljän viikon ohjelma:

Treeni

* 5-7 krt viikossa vähintään 60 min reipasta kävelyä vaunujen kanssa (+ mitä lapsi nukkuu)

* Kotiohjelma 2-4 krt viikossa:

- kyykky omalla painolla x 15
- etunojapunnerrus x 15
- penkkidippi x 10-15
- supermies x 10
- vatsarutistus x 10-15
- hoover 20-30 sek.

Palautus kierrosten välissä 1-3 min.
Aloitetaan kahdesta kierrosta ensimmäisellä viikolla ja lisätään viikottain kierroksella.

  

Ajattelin tehdä tuon joka arkipäivä (lukuunottamatta muskaripäivää) niin viikonlopuille jää aikaa muuhun aktiviteettiin ja touhuamiseen... Suunnittelin niin, että lapsen ensimmäisillä päikkäreillä sisätreeni ja toisilla päikkäreillä ulos, tai toisinpäin, mutta niin saisin hyödynnettyä uniajan muuhunkin kuin koneella istumiseen (meillä ei voi siivota tai laittaa ruokaa tai mitään silloin, kun lapsi nukkuu. Ulkona nukkuu kyllä metelissä ja paukkeessa, mutta sisällä herää heti jos meinaa jotain tehdä) ja jos löydän sen oman kuntosalini niin lisään kalenteriin vielä ryhmäliikuntaa, venytystä tms, mutta toisaalta jos sitoudun tekemään tuon määrän kotonakin niin varmasti lähtee paino alas! Eri juttu on se, että saa vaihtelua, kun lähtee jonnekin muualle tekemään...

Ruoka
 

Aamupala:

kaurahiutale 45g
rasvaton raejuusto 100g
sokeroimaton mehukeitto 150g

Lounas:

kana 100g tai kala 100g tai naudanliha 100g
vihanneksia vapaasti 200g
kananmunan valkuainen 50g tai rasvaton raejuusto 25g
oliivi- tai hamppuöljy 5g

Välipala:

250g maitorahkaa ja 100g pakastemarjoja

Päivällinen:

riisi 40g tai peruna 170g
kana 100g tai kala 100g tai naudanliha 100g
vihanneksia vapaasti 200g

oliivi- tai hamppuöljy 5g

Iltapala:

maitorahka 250g tai rasvaton raejuusto 150g
sokeroimaton mehukeitto 100g
vehnälese 10g

Painot pitäisi punnita aina ja raakana. Ruokailujen välit 2-4 tuntia.
Lisäksi vähintään se 2 litraa vettä.

Millähän nuo maitotuotteet vielä saisi korvattua...!? Otin listalta heti pois pastan ja lisäravinnepatukat, kun niitä en suostu syömään! Menemme Miehen kanssa ensi tiistaina Kehonkoostumusmittaukseen ja siellä meille tullaan samalla markkinoimaan jotain lisäravinteita niin täytyypä haastatella heitä sitten tarkemmin ja kuumottaa kysymyksillä ;) Jotain ravintopirtelöitä tms meille kauppaavat...


Otan säännöllisesti joka aamu: ProbioottiPlus -tabletin (Bioteekki), L-arginiini -kapselin (Solgar), kaksi Omega 3 (70%) -kapselia (Life), C-vitamin & Superfruits -tabletin (Life) ja Magnesium Sitraatti -tabletin (Solgar). Lisäksi suihkautan joka aamu 3 suihkaisua B12 -boost -suihketta kielen alle. Myös puolikkaan Q10-punariisikapelin olen ottanut, mutta se saa jäädä, kun hankin Bio-Paineen (siinä on Q10 mukana). Olen siirtänyt Thyroxinin ottamisen iltaan niin saan aamulla heti ottaa mitä vain... Paljon helpompaa minulle näin kuin, että aamulla pitäisi olla tietty aika syömättä lääkkeenoton jälkeen ja sellainen ei sovi minulle! Ja olen huomannut päivien olevan helpompia/tasaisempia nyt kun lääke vaikuttaa kokon yön.

Ja joka toinen aamu suuhun sujahtaa Bio-Seleeni ja Sinkki -tabletti sekä Bio-Paine + Kalium -tabletit (sis. D3-vitamiinin).

Kalkkitabletin (Calcia 800 + Magnesium) olen ottanut aina silloin ja tällöin, sen ottamiseen pitäisi vielä perehtyä paremmin, että kuinka usein pitäisi ottaa... Varmaankin tuohon ´joka aamun´ listalle senkin voisi lisätä, mutta sellaisessa muodossa ettei magnesiumia sitten tulisi liikaa! Tai otan Solgarin purkista vain puolikkaan.


Kaapistani löytyy myös Smoothie Studion Pakurikääpäjauhetta, josta pitäisi keittää teetä / keittää riisi kypsäksi pakurivedessä. Sitten olisi myös Cocovin Spirulina -jauhetta, Toco -jauhetta ja Camu camu-jauhetta, mutta en ole osannut vielä valjastaa niitä käyttööni... Saisikohan ne sekoitettua vaikka tuon sokeroimattoman mehukeiton joukkoon tai jos tekisikin sen tilalle jonkin riisimaitopirtelön, johon saisin nuo sisällytettyä...


Hankin eilen Kaisa Jaakkolan kirjan Hormoonitasapaino, nyt pitäisi vielä löytää aika, jolloin ehdin lukaisemaan sen! Selailin sitä tietysti heti ja äärettömän mielenkiintoiselta vaikuttaa! Saapa nähdä millaisia vaikutuksia se tuo tullessaan! Lainasin muuten tällä viikolla kirjastosta myös kirjan Vapauta sisäinen loistosi - vapaaksi mielen lukoista. Siihen henkiseen hyvinvointiin... ;)

Varmasti hyvää luettavaa!

Vyöhykettä, tsemppausta ja matka kannustimena!

Olin viikolla mukana kurssilla Vyöhyketerapian perusteet ja tykkäsin kyllä oikein paljon! Siellä käytiin läpi muutakin asiaa, kuten ruokavaliojuttuja, mutta opimme tekemään sellaisen ihan perus vyöhyketerapiahoidon. Ensimmäisen illan jälkeen kokeilin hoitoa Miehelleni (opimme 1. illan jälkeen hoitamaan selkärangan ja sen lihaksiston) ja kovasti Mies ainakin piti käsittelystäni. Mitään ongelmiahan hänellä ei ole, joten on jäävi sanomaan, oliko siitä varsinaisesti mitään apua, mutta kuulemma miellyttävää painallusta :) Mummuun ajattelin hoitoa kokeilla läipäivinä, koska hänen selkänsä on ollut jumissa niin josko voisin hänen oloaan helpottaa, edes hieman. Kävimme läpi myös joitakin pisteitä korvista, vaikka pääosin pysyimme jalkapohjissa ja jaloissa yleensäkin. En saanut puraisua lähteä opiskelemaan alaa pidemmälle, mutta itsehoitoapuna kurssi oli mukava suorittaa!

Olen nyt ottanut selvää lähialueemme kuntosaleista ja pyytänyt yhteydenottoa kolmesta varteenotettavasta kuntosalikeskuksesta, jotta menisin kokeilemaan tarjontaa! Maanantaista aloitan ruokapäiväkirjan täyttämisen (hankin oikein sellaisen KG:n Starttilehtisen, jonne täytetään myös tavoitteita ja liikuntapäiväkirjaa sekä seurataan painonpudotusta tarkemmin ensimmäisten neljän viikon ajan) ja tänään aloitin tiukan ruokavaliomallin tosi toimin, sillä... Mies keksi mitä loistavimman motivaattorin tiputtaa kiloja kunnolla seuraavat 14 viikkoa; varasimme eilen matkan Santoriinille Kreikkaan toukokuun alkuun ja haluan ehdottomasti olla paremmassa kunnossa Pikkumiehen ensimmäisellä kunnon ulkomaan matkalla! Ruotsissa hän onkin jo 2 kk:den ikäisenä poikennut, kun olimme sukuloimassa, mutta onhan tällainen aivan eri juttu! Pääsee kokemaan lentokonematkustamisenkin sekä hiekkarannalla leikkimisen lämpimässä. Mies halusi silläkin yllättää, kun on ensimmäinen äitienpäiväni ja hän halusi tällä matkalla kiittää ensimmäisestä vuodesta lapsen kanssa. Ajankohdan valitsimme niin, että on vielä off-season, mutta kuitenkin jo lämmin ja Pikkumiestä ajatellen on parempi ettei ole kamalan kuumaa! Emmekä itsekään mistään ihan paahteesta välitä... Olimme puhuneet, että jonnekin lähtisimme minireissulle, mutta ajattelin sen lähinnä olevan viikonloppureissu jonnekin Euroopan kaupunkiin, mutta että viikon rantaloma lämpimässä... Aikamoinen tsemppari tuollainen reissu! Otin heti aamusta tiukemman linjan syömääni ravintoon; sen laatuun, määrään ja terveellisyyteen. Ei sokeria, viljoja eikä maitoa, niinkuin jo kuukausi sitten pitikin, mutta olen siitä lipsunut. Seuraan sellaista blogia kuin Hei me lennetään! ja kirjoittaja Vaimoke on omalla esimerkillään näyttänyt, miten ruokavaliolla todella on merkitystä fiilikseen ja jaksamiseen! Seuraan häntä myös hänen ihanan elämäntilanteensa vuoksi, hauska lukea kokemuksia muuttamisesta ulkomaille ym.

Otin eilen yhteyttä Optimal Performanceen, jossa mukana vaikuttaa Kaisa Jaakkola (mm. kirjoittanut kirjan Hormonitasapaino, jonka käyn tänään ostamassa kotiin!) ja tiedustelin mahdollisuutta päästä mukaan joko ryhmävalmennukseen Oikotie Optimaaliin tai kurssille Terveys ja Tasapaino (ei kuitenkaan etäkurssina, kuten linkki antaa ymmärtää). Kysyin siis, että kumpaa suosittelisivat minulle, kun tuo OO on jo lähtenyt käyntiin tammikuun puolessa välissä ja T&T alkaa vasta maaliskuussa, ja odottelen nyt heiltä vastausta. Haluan todella saada kaiken kuntoon! Oikein!


Varasin eilen myös tietysti heti ajan Pikkumiehen passihakemukseen tekemiseen poliisilaitokselle jo ensi tiistaille niin käymme tänään otattamassa hänestä passikuvat. Tulee varmasti aika suloiset pienestä 8 kk:sta ;) Viikonloppuna päätimme ottaa rennosti, toki aina jotain aktiviteettia ilmestyy ja ulkoilua / mahdollisesti kuntosalitestaamista, mutta ei mitään aikatauluelämistä!! Maanantaina on luvassa taas fysiohierontaa (aah, helpotusta!) ja sen jälkeen pääsen kokeilemaan ripsipermanenttia! Minulla on pitkät ripset, mutta hyvin vaaleat ja suorat ilman tauvutusta ja ripsiväriä niin jospa ripsipermanentilla ei tarvitsisi ihan joka päivä raudalla vääntää ja väriä sottailla. Olen myös miettinyt pigmentoinnin uusimista kulmiini. Olen niitä siis useita vuosia pigmentoinut, mutta nyt pitänyt muutaman vuoden tauon, jotta näkisin miltä näytän ilman niitä... Toisaalta se on niin helppoa, kun ne ovat eikä tarvitse kulmakynällä väritellä, mutta toisaalta haluaisin luonnolliset kulmat kasvoihini... Voin silti lämpimästi suositella kokeilua sellaiselle, joka joutuu kulmakynää käyttämää esimerkiksi työn vuoksi, säästää nimittäin aamuista ison ajan!

Uuh, reilu kolme kuukautta ja olemme tuolla!

.

Värikylpyjä ja kropan avaamista

Itseaiheutettu hulina vaan jatkuu... Viime viikolla oli vain yksi päivä, jolloin olimme kotona ihan koko päivän. Se oli hyvä päivä, nukuttiin Pikkumiehen kanssa molemmat hyvin! :) Omassa sängyssä nukkuminen on jatkunut, tosin aamuyöllä Pikkumies kaipaa mamman viereen tissille. Joinain öinä hän on jäänyt vielä hetkeksi viereen aamu-unille, mutta joinain olen nostanut takaisin omaan petiin. Oli kyllä jos minkämoista ohjelmaa, mutta päällimäiseksi jäi mieleen se, kun Mies tuli perjantaina puolilta päivin kotiin mukanaan iso kimppu kukkia ja vei meidät ulos syömään. Halusi yllättää, ja romanttinen ele tulikin jotenkin tosi tarpeeseen. Ihana kimppu, ihana mies! Viikonloppuna värikylvimme Pikkumiehen kanssa eli lapsi pääsi elintarvikkeiden kautta itse maalaamalla tutustumaan eri väreihin ja tekemään taidetta. Meitä oli kahdeksan lapsen ryhmä ja tuo meidän Pikkumies oli ehdottomasti kovaäänisin, ääntä lähtee niin hyvässä kuin pahassa - kyllä maailmaan ääntä mahtuu... ;) Värikylpyily oli hauskaa, mutta äärettömän SOTTAISTA touhua!!! Voitte vain kuvitella, kun ohjelmassa oli lauantaina merilevätahna, aprikoosikiisseli, puolukkahillo ja mustaherukkarouhe ja sunnuntaina oli luvassa mustikka, hiilivesi, porkkanavelli ja perunajauhomössö värjättynä elintarvikevärillä turkoosiksi. Todella sottaista! :) Lauantaina Mies oli auttamassa kaveriaan muutossa, mutta sunnuntaina hänkin pääsi mukaamme leikkimään väriaineilla ja ottamaan hauskoja kuvia.

Tulipa viikon aikana käytyä kyläilemässä kumpikin mummola, Kälynkin kanssa nähtiin jopa kahtena päivänä, Lakirouva kävi meillä teellä sekä pari muuta tuttavaa tuli myös treffattua ja iso kasa asioita kylillä hoidettua. Huh huh! Tällä viikolla ei myöskään moni päivä ole vailla ohjelmaa, nimittäin keskellä viikkoa on tiedossa mm. intensiivinen Vyöhyketerapian Peruskurssi. Miehet saavat pärjätä kaksi iltaa kaksintaan, tekee hyvää kummallekin! ;)


Tänään pääsin tunnin mittaiseen fysioterapeutin tekemään hierontakäsittelyyn ja se teki HYVÄÄ! Ai että... Ensi viikolla uudestaan! Ja sen jälkeen suuntasin salaatille YKSIN ja kävin muutamassa kaupassa YKSIN! Pikkumies oli Mummulla sen aikaa ja kuulemma niin hyvin oli mennyt, ettei edes päikkäreille mentäessä ollut tullut ikävää tai itkua. Vau... On mulla vaan jo iso mies, kun oli reippaasti jo hoidossakin. Miten mun pieni vauva on jo noin iso... Niisk <3


Niin, sain myös vihdoin aikaiseksi varattua tatuointi-ajan, kun kuulin erään loistavan taiteilijan tekevän maaliskuun alussa käynnin kaupunkiimme. Sopivasti hänelle sattui löytymään vielä yksi aika. Kädessäni oleva kuva tulee saamaan uuden, upean kuosin... Siitä lisää sitten myöhemmin!

P.s. Ensimmäinen punnitus lähestyy, lauantaina... Iiks ;) Tällä viikolla aion päättää mikä on se minun kuntosalini ja varaan tutustumiskäynnin!

Takaisin omaan sänkyyn!

Kyllä! Pikkumies muutti takaisin omaan sänkyynsä nukkumaan muutaman kuukauden tauon jälkeen. Marraskuussa hampaiden alkaessa ilmestyä, yöt menivät niin "ylöshyppäämiseksi", että Pikkumies alkoi nukkua vieressämme (ja lopulta toinen nukkui sitten sohvalla tilanahtauden vuoksi) ja eilen sitten tuli sellainen tunne, että kokeilempa siirtää pinnasängyn kiinni sänkyymme ilman reunapehmusta, jolloin Pikkumies näkee sänkyymme koko ajan ja sitten vielä peitin toisen puolen ja jalkopään sängystä vilteillä. Sänky on 50 -lukulainen jatkettava pinnis, joten viltin sai kivasti pinnojen väliin niin ettei tarvitse pelätä, että lapsi sen saisi päälleen vedettyä yöllä. Hyvin toimi! Hän meni ilman minkäänlaista huutoa illalla unille, toki nukutin olemalla vieressä omassa sänkgyssäni, ja viimeiseksi juuri ennen nukahtamistaan hän oikein puristi kättäni kädessään, aww... :´)

Pikkumies heräsi yöllä kahdesti, joista toisella kerralla käytin vieressäni tissillä ja nostin takaisin omaan sänkyynsä ja aamulla seitsemältä alkoi herätyshuhuilu. Jatkoimme vielä tunnin aamuunet puuron jälkeen yhdeksästä kymmeneen ja tuossa hetki sitten hän meni oikeille päikkäreilleen, myöskin sinne OMAAN SÄNKYYN! Olen niin onnellinen tästä! Nyt ei lipsuta viereenottamisessa ja kokeillaan pikkuhiljaa jättää yötissittelykin pois. Sen kanssa en tosin pidä mitään kiirettä jos toinen sitä kaipaa. Neuvolassakin sanoivat, että jokaisella perheellä on ne omat tapansa ja jos jaksan yöllä tissittää niin eihän siinä mitään. Kyllä minä vielä hetken jaksan, tämä on niin lyhyt aika, kun lapsi on noin pieni. Eiköhän sekin jää sitten omalla painollaan pois... Viimeistään, kun joutuu olemaan yhden yön minusta erossa helmikuun lopulla. Toiveajattelua? ;)

Oh, olipas muuten hauska ilmiö, kun kirjoitin tänne riitelystä niin se loppui kuin seinään! Täytyy muistaa, että blogiavautuminen auttaa ;) Mies oli jopa niin huomaavainen, että varasi minulle hieronta-ajan, kun olen siitä nyt kesästä saakka puhunut, mutten ole saanut aikaiseksi. Ensi maanantaina menen koulittavaksi! Olipa vielä valinnut hierojan, joka on myös fysioterapeutti niin josko sieltä saisi laajempaa apua... Ihana <3

Ulkomaille, mutta milloin, miten ja minne!?

Olemme taas haaveilleen reissusta kauas ulkomaille ja nyt päätimme, että joka tapauksessa jonnekin pidemmälle lähdetään syksyn 2015 - kevään 2016 tienoilla. Pikkumiehen Aussikummit odottelevat meitä kovasti sinne ja palankin halusta nähdä Australiaa, mutta myös Kaakkois-Aasiaan kaipaan näkemään lisää. Nyt, kun lähdemme lapsen kanssa, on tietysti otettava aivan erilaisia asioita huomioon kuin kaksinmatkustaessa, mutta ompahan tässä taas aikaa suunnitella, kun säästellään rahaa reissuun. Ja puhutaan nyt useamman kuukauden mittaisesta matkasta, ei viikoista, kuten viimeksi. Tällä kertaa ei reissua keskeytä raskauspahoinvointi! ;) Mies rakastaa surffaamista ja hän haluaisi opettaa myös intohimon mereen, sen mahdin ja laineilla ratsastamisen taidon Pikkumiehelle. Itse pelkään vettä, mutta olen luvannut haastaa itseni edes kokeilemaan rantavedessä leikkimistä.

Matkan lisäksi haaveilemme muuttavamme ulkomaille joksikin aikaa ennenkuin Pikkumies aloittaa koulutiensä, ja tietysti jos ulkomailla oleminen maistuu paremmalle niin mikä meitä estää jäämästäkään... Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos oikein muutamme jonnekin niin sen täytyy olla inhimillisen matkan päässä Suomesta, jotta isovanhempien ja ystävien tapaaminen onnistuu suht helposti. Espanja olisi yksi oikein varteenotettava kohde ja siellä olisi eräs suomalainen koulukin, joka minua itseäni ehkä kiinnostaisi... Hmm... ;)

 Ihanaa, kun on paljon mahdollisuuksia! Täytyy vain valita, mitä kohti lähteä...

Tunnekuohuja

Viikko meni nopeasti ja vaihderikkaasti. Muskaria jatkettiin Pikkumiehen kanssa ja poika nautti suunnattomasti leikkimisestä ja laulamisesta siellä. Tosin muskariope hienovaraisesti kysäisi hymyillen, että "Onkohan Pikkumies saanut oman tahdon joululahjaksi?" Kun Pikkumies ei olisi millään halunnut luopua tunnin aikana vaihtuvista soittimista. Hyvähän se on, kun on tahtoa, pärjää ainakin elämässä... :)

Myös oma uusi "harrastukseni" Tietoisuustaito - mindfullness -kurssi alkoi ja oli kyllä mielenkiintoinen ensimmäinen kerta! Vetäjä kertoi tietoisen läsnäolemisen taustoista, omasta polustaan tähän saakka sekä teimme kolme harjoitustakin tuon puolentoista tunnin aikana. Aluksi oloni oli jotenkin hyvin rauhaton ja jännittynyt, mutta selvästi rentouduin harjoitusten lomassa ja viimeisessä harjoituksessa pystyin jopa ihan keskittymään annettuihin ohjeisiin. Marssin välittömästi kurssin jälkeen kirjastoon varailemaan kurssilla sivuutettavia kirjoja ja muutaman mm. logoterapiaa käsittelevän kirjan nappasin heti mukaani. Vielä en ole toisen kirjan Johdantoa pidemmälle päässyt, mutta eiköhän ensi viikolla ole jo rauhallisempaa elämistä luvassa niin jospa ehtisi paremmin keskittymään.

Loppuviikommasta kävimme koko perheen voimin toisella paikkakunnalla tapaamassa siellä käymässä ollutta Kaukoserkkua ja tämän perhettä. Oli ihanaa nähdä heitä ja sovimmekin, että suuntamme kohti Pohjoista vielä ennen ensi kesää heidän uuteen kotiinsa kyläilemään. Pikkumiehen pikkuserkku on muutaman kuukauden häntä nuorempi niin jossain kohtaa heistä tulee olemaan toisilleen leikkiseuraakin, kun hieman tuosta kasvavat. Miehen flussa yltyi niin pahaksi, että Mammaryhmän illanistujaiseni jäikin lauantailta väliin...No, ehtiihän noita illanistujaisia harrastamaan. Harmitti se silti, kun olin sitä niin kovasti odottanut. Lauantai sujui sitten muissa merkeissä tavaten Pikkusiskoa ja ulkoillen aurinkoisessa talvisäässä. Ihana, voimaa antava aurinko! <3



Ymmärrän sen, että lapsen syntymisen jälkeinen aika (ennenkuin lapsi oppii itsenäisemmäksi, kuten nukkumaan omassa sängyssä, olemaan yön ilman tissiä, oppii viihdyttämään enemmän itseään ym.) on suuri muutosvaihe ja vanhemmille olisi erityisen tärkeää muistaa se, että kysessä on todella vain vaihe. Pitäisi muistaa, että lapsi vie juuri sitä energiaa, mitä ennen oli käyttää parisuhteen ylläpitämiseen ja ymmärrän todella hyvin sen, miksi pikkulapsivaiheessa niin moni eroaa. Emme ole eroamassa, mutta voin ymmärtää, kun kaikki mullistuu ja sitä, mitä se elämä oli ennen, ei ole. On tietynlainen kriisitilanne, kunnes se on käsitelty ja siihen on "totuttu". Lapsi menee kaiken edelle ja äitinä oleminen, niin ihanaa kuin se on, on myös henkisesti välillä todella uuvuttavaa. Jos lapsi itkee, kiukuttelee nälkäänsä tai on väsyksissään haastava niin ei äiti voi siitä kertyvää oloa purkaa lapsoseen vaan saattaa herkemmin tiuskaista puolisolleen, joka ei ole sitä ansainnut, mutta... Niin... Tunteet kuohuu ja sekoittuukin jotenkin välillä.

Riitelemme nykyisin enemmän. Liikaa. Se on äärettömän kuluttavaa ja tuntuu, että vaikka mitä tekisi niin silti tulee hetken päästä jotain kinaa tai kärhämää. Haastavaa siitä tekee myös se, että käsittelemme asiat eri tavalla. Minä voisin heti halata ja sopia ja pyytää anteeksi täysin turhaa tulistumistani tai ko. tilannetta ja unohtaa koko jutun, mitta Mies ei ole sellainen vaan "ottaa itseensä" ja minun silmissäni mököttämällä tai muuten vetäytymällä "rankaisee" tapahtuneesta. Mieheni on kertonut, että on mitta täynnä turhaa riitelyä (ja temperamenttisuuttani) ja niin olen minäkin, mutta olen myös kyllästynyt siihen, etten saa tarpeeksi huomioimista ja ymmärtämistä muuttuneessa tilanteessa.

Tänäänkin saimme riidan aikaan siitä, että Mies huomautti (aiheellisesti, myönnän), että herkuttelen, vaikka minun piti olla sokerilakossa ja minä tulistuin (osui ja upposi siis) siitä, että eikö se riitä, että pidän kiinni siitä painonpudotushaasteesta, jonka sovimme ja... Joo, suotta mennä enempää yksityiskohtiin, mutta oli taas typerää ja turhaa. Ja KYLLÄ, syön liikaa herkkuja ja KYLLÄ, syön edelleen liian epäterveellisesti, ja KYLLÄ, minun pitäisi liikkua enemmän, mutta tarvitsen kannustusta, en kritiikkiä. Tosin vaikka se annettiin hienovaraisesti, minä tulistuin. :/ Aamulla suunitelmani oli lähteä ulos auringonpaisteeseen vaunujen kanssa ja illaksi sovin meneväni jumppaan Pikkusiskon ja Mummun kanssa, mutta riidan jälkeen ei huvittanut lähteä mihinkään ulkoilemaan (vaan nukutin Pikkumiehen sisälle, keitin kahvit ja avasin bloggerin) ja vakavasti harkitsin jumpankin perumista. No, jumppaan menen p*rkele, Mies lupasi tulla siihen mennessä menoiltaan. Tyhmää tällainen. Tyhmää on myös se, että ensimmäiset kuukautiset synnyttämisen jälkeen alkoivat juuri ja olen ollut erityisen herkkis niistäkin. Mies ei oikein ymmärrä, että naiseuteen kuuluu hormooniheittelyt. Kuuluu! Ja se on yhtä valitettavaa, ellei valitettavampaa, sille naiselle!!! Oh... Typerä, typerä temperamentti! Mies ihanasti ehdotti, että menisimme parisuhdeterapiaan juttelemaan näistä ja ihan hyvältä idealtahan se kuulostaisikin, mutta... No, kyllä minä sinne lähden jos hän sen hoitaa ja varaa ajan. Se ei voi olla niin vaikeaa löytää ne oikeat avaimet tähän hetkeen, että päästäisiin 100 %:sesti nauttimaan siitä, kuinka upea pieni perhe meillä on. Meillä on kaikki oikeasti todella hyvin!

Ja ehkä syy onkin minussa eikä meissä? Minun täytyisi pikimmiten löytää jokin harrastus, jossa saisin oikein kunnolla purkaa tunteitani ja jättää ne sinne, voihan tämä olla sitäkin? Mikähän se voisi olla... Kuntosalia voisi kokeilla ainakin ensimmäisenä!  Ja vaunulenkkeihin suhtautua enemmän kuntoiluna kuin ulkoiluna... Kuinka tulisuutta saadaan laimennettua? Se voisi auttaa myös... :) Ja se ravinto. Niin.


Sanon tähän loppuun vielä: rakastan molempia miehiäni yli kaiken ja tahdon ehdottomasti viettää koko loppuelämäni Mieheni kanssa. Nyt ymmärrän myös sen, kun sanotaan ettei lasta kannata ikinä tehdä "pelastamaan jotain". Olen täysin samaa mieltä, ei todellakaan kannata! Kyllä lapsen myötä hyväkin suhde näemmä joutuu tietynlaiselle koetukselle ja hittisanaksi nousee "kompromissi" ja toisen huomioonottaminen. Tästäkin elämänvaiheesta opimme varmasti paljon ja uskon palkinnon olevan entistä lujempi liitto ja toimiva perhe, koska ei ole vaihtoehtoja! Olipa hyvä päästä vähän purkamaan tuntojaan, kyllä kirjoittamisella on valtava voima.

Onneksi osaamme kuitenkin pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. Välitämme.
Kyllä tämä tästä... :)

LISÄYS TEKSTIIN PÄIVÄN ASIOITA MIETITTYÄNI:
Sunnuntai 23:02

Täytyy vielä palata tuohon, että "missä on syy..." niin onhan sekin totta, että sairastan sairautta nimeltä kilpirauhasen vajaatoiminta ja sekin asettaa tiettyjä haasteita niin ajatustoimintaan kuin hormoonitoimintaankin. Itseni ainakin täytyisi muistaa se, että olen ollut lääkityksellä VASTA syyskuusta eikä Thyroxin ole mikään ihme pilleri, joka heti korjaa kaiken, vaan siihen menee aikaa, että saa kehon balanssiin ja annostuksen kohdilleen. Pitäisi osata olla itselleen armollisempi, sekin auttaisi varmasti kovasti.

Juttelimme Miehen kanssa blogitekstin jälkeen ja tulimme siihen tulokseen, että kyllä me ollaan kaikesta huolimatta hyvä tiimi ja selvitään mistä vain! Ihana Mies <3 Käperryttiin lähekkäin ja katsottiin Siskonpedin kolmas jakso Areenalta. Jakso ei ollut kummoinen, mutta olipa kiva olla hetki kaksin, lähekkäin. Kuten jo aiemmin sanoin: kirjoittamisella ja asioiden avaamisella on SUURI voima.

Juhlintaa ja vihdoin myös lunta!

Perjantaina vietin ensimmäistä "pitkää iltaa" pois kotoa! Olin kaikkiaan reilut kuusi tuntia rellestämässä, johon kuului hyvä ruoka, ihana seura (Lakirouva, Naapurintäti ja hänen paras ystävänsä) sekä hauskaa katseltavaa stand-up:n muodossa. Teki niin hyvää päästä vähän viihteelle ja pojatkin pärjäsivät kuulemma oikein hienosti kaksin kotona. Iltapuuro oli unohtunut (tämä kävi ilmi, kun Mies hieman ihmetteli, kun oli niin maito maistunut Pikkumiehelle) mutta pikkujuttuja... :)  Tottakai hieman jännitti, että miten ilta kotona menisi. Viimeksi, kun pojat olivat kolme tuntia kaksistaan, kaikki oli mennyt täydellisesti enkä oikeasti ollut huolissani tuostakaan illasta lainkaan, oudolta se lähinnä tuntui jättää Pikkumies iltatouhuilemaan ilman minua. Mies osallistuu arjessakin kaikkeen lapsenhoitotoimintaan aktiivisesti, mutta eihän se silti sama ole olla se "tissitön".

Tää mamma repäisee ja humppaa heti ensi viikonloppunakin! Tapaamme Mammaryhmän kanssa ilman lapsia ensi kertaa ja kaava tulee olemaan aika samankaltainen kuin viime perjantaina. Naureskelinkin Miehelle, että heti lähti lapasesta, kun kahtena peräkkäisenä viikonloppuna riekun kylillä. ;) Olen varmasti tuon toisenkin kerran ansainnut!


Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan hyvin hektinen niinkuin on kyllä koko tämäkin viikko. Miten sitä onkaan keksinyt JOKA päivälle jotakin! Eipä tule ainakaan tylsää hetkeä ja seinät kaadu päälle... No, jospa sitten seuraavan viikon jättäisi väljemmäksi..? Ensi keskiviikkona aloitan mielenkiintoisen pätkäharrastuksen; ilmoittauduin ryhmään, jossa kymmenen tapaamiskerran aikana harjoitetaan läsnäolemista ja mindfullnessia. Keskiviikkona myös jatkuu joulutauon jälkeen Pikkumiehen oma harrastus: vauvamuskari! Siellä on aina niin mukavaa ja Pikkumiehestä näkee, että hän viihtyy siellä äärettömän hyvin! Ilolla käyttääkin poikaa tuollaisessa, kun tuntuu niin mielekäs olevan... Palaan tässä kohtaa kuitenkin vielä eiliseen, sunnuntaihin, jolloin Kaason pikkuinen nyytti sai ikioman nimensä. Nimi on kaunis ja sellainen, mitä ei arvattu etukäteen. Kolmannen nimen arvaus meni nappiin sentään :) Tilaisuus oli sievä ja porukkaa oli juuri mukavasti. Tarjottavina oli niin suolaista kuin makeaa, montaa sorttia ja erityisesti voileipäkakku vei kieleni... Mmm... Pakkohan sitä oli maistaa... :P Veimme lahjaksi lapsoselle anoppini askarteleman tilkkupeitteen (aivan kertakaikkisen upea!) ja lasisen koristeen, jonka sisässä istui pieni suojelusenkeli ja se on täynnä vettä, ja kun sitä heilauttaa niin lumihiutaleet lähtevät leijailemaan. En tiedä, onko kyseiselle esineelle jokin oma nimensä, mutta tiedätte varmasti, mitä tarkoitan. Päivänsankari jaksoi hienosti koko toimituksen ajan ja oli muutenkin tilaisuudessa rauhallinen, kävi torkahtamassa väliunoset vaunuissaan ja taas jaksoi olla vieraiden ihasteltavana. Myös Pikkumies oli suhteellisen häiriöttömästi... Halusi tottakai osallistua virsien laulantaan (mm. ärisemällä ja kiljumalla), kyllästyi papin puheen aikana ilmoittaen tämän hengitellen todella kuuluvasti ja tuskaisesti, halusi maistella Koiraneidin kaulakorua kovaäänisesti (kuolaten Koiraneidin kauttaaltaan), halusi ehdottomasti päästä kokeilemaan jokaista koristekasvia mikä juhlapaikalta löytyi sekä kahvipöydässä pyrki sinnikkäästi vetäisemään pöytäliinasta. Niin joo ja päänsä hän kopsautti lattiaan painiessaan ison apinalelun kanssa. Mutta muuten meni oikein kivasti! :)


Aamulla sain puhelun (kilpirauhas)lääkäriltäni ja sovimme seuraavan seurantaverikokeen maaliskuun alkuun. Arvot olivat ookoot, vaikka olothan ne ovat ne, jotka määrittävät sen, millä vauhdilla elämässä mennään... Lääkäri kehoitti kokeilemaan puolen tabletin tiputtamista viikkoannostuksestani (pudotin viimeisen kahden kuukauden aikana juuri puolikkaan tabletin verran viikkoannostusta, kun kokonaisen tabletin tiputtaminen tuntui kehossa liian suurelta muutokselta ja olen näin ollen syönyt nyt 6,5 tbl / viikko, 0,1 mg Thyroxinia viimeisen pari kuukautta) niin kokeilen nyt sitten hiljalleen ensin 1/4 -osa pudotuksella kuukauden ja sen jälkeen toisella samanmoisella jos tuntuu hyvältä. Hienosäätöä, hienosäätöä... T4-V -arvoni oli nyt 19, mikä on oikein hyvä luku, mutta tottakai tuntuu välillä ettei annostus ole aivan vielä ihan se just hyvä. Ja miten se voisikaan olla, olen kuitenkin syönyt Thyroxinia vasta syyskuun alusta. Maltilla haetaan nyt se minun oma annokseni. TSH:ni oli painunut mittaamattomiin (0,01) mutta sinne se saa painuakin, kun lääke tulee purkista... En itseassa oikein ymmärrä, miksi lääkäri senkin haluaa otattavan, mutta ehkä se on hänen tyylinsä hoitaa "vajista".

Käytiin päivemmällä Pikkusiskon kanssa ulkoilemassa aivan ihanassa auringonpaisteessa ja sopivassa -14 asteen pakkasessa. Pikkumies nukkui lämpimästi puettuna vaunuissaan ja vaikka kerrospuin hänelle neljä vaatekerrosta, vaunuissa on kaksinkertainen fleecepeitto, vaunukoppa ja senkin alla vielä lampaantalja, niin ei ollut liikaa! Kyllä talvella vaan täytyy ämpätä lapselle tavaraa niskaan... Rakastan lunta! Mahtavaa, että sitä tuli viimein!

Talvimaisemaa lähiseudulta. Kuva lainattu netistä.

Sokerilakko

Huomenna alkaa sokerilakko ja kestää 5.4. saakka!

Pikkusisko haastoi sokerilakkoon ja minähän tottakai tartuin siihen! :D Hedelmäsokeria (hedelmien muodossa) ei lasketa, mutta kohtuudella sitäkin. Jatkan gluteiinitonta linjaa (pyrin välttämään viljatuotteita lähes kokonaan) ja kahvimaitoa lukuunottamatta, ovat maitotuotteetkin arjesta karsittu. Mietin, että jos tekee oikein kovasti jotain herkkua mieli niin sitten saa vähän juustoa maistaa, koska en usko "totaaliehdottomaan", mutta kohtuus siinäkin! Jugurttia en syö muutenkaan enkä maitoa maitona juo koskaan. Tosin kahvimaidonkin voisi kokeilla korvata soijamaidolla... Hmm...

Nyt viimeiset suklaat suuhun ja kauhulla odottamaan huomista... ;)


Pikkumies lähti tänään hieman salakavalasti liikkeelle. Jätin hänet sohvan viereen vatsalleen tutkimaan lelujaan ja hetken päästä havahduin siihen, että hän olikin metrin päässä maistelemassa maton reunaa! Olipa hieno juttu! Vielä ei konttausasento aivan tunnu hyvältä, mutta eiköhän sekin sieltä omalla ajallaan ala luonnistumaan!

Kahdenlaista kuvaamista

Kävimme tänään perhevalokuvauksessa ja tapahtuma onnistui oikein hyvin, vaikka Pikkumies ei nukkunutkaan päiväuniaan lainkaan ennen kuvausta (kuvaus oli kello 14) ja tuosta yliväsyneenä sai unen vasta illalla puoli kuuden pintaan, tosin yöunilta odotetaan nyt paljon! Pikkumies oli kuvattavana todella edukseen ja jopa oikein muka poseerasikin kuvaajaharjoittelijalle! Taisi olla tyttönen pojan mieleen!? ;) Saatiin kuvia koko perheenä, molemmista vanhemmista yksittäiskuvat lapsen kanssa sekä lapsesta kuvia vaatteet päällä ja napa paljaanakin, yhteensä yli 250 kuvaa! On siinä kuvaajaharjoittelijalla läpikäymistä, puuh puuh! :) Kuvauksen jälkeen suuntasimme keskustaan syömään ja loppuillan vietin Pikkumiehen ja Pikkusiskon kanssa Mummulassa laatuaikaillen ja maailmanmenoa päivitellen.

Illalla sain (taas kerran) mitan täyteen herkuttelua ja pyysin Miestä ottamaan minusta valokuvat edestä, sivusta ja takaapäin pelkät alushousut ja imetysliivit ylläni - näky kuvissa oli suorastaan JÄRKYTYS!! Motivaationi moninkertaistui sillä silmänräpäyksellä! Apua! Laitan kuvat kasvottomina tänne vuoden päästä, jolloin voin tehdä sellainen ENNEN/JÄLKEEN -kuvan. Onneksi ne ammattilaisen ottamat (vaatteet päällä) otokset eivät olleet mitään tuollaista! Pikemminkin vaatteet, jotka olin valinnut ylleni, jopa hieman hoikensivat minua kuviin...  Itselläni oli mustat ihonmyötäiset housut ja tummansininen valkoisia pieniä palloja täynnäoleva hyvin istuva 2/3-osa hinainen paita ja korvissa Aarikan valkoiset pallot roikkumassa. Miehelle ohjeistin päälle farkut, valkoisen t-paidan sekä mustan siistin Fox:n hupparin. Pikkumies puettiin ensin Lindexistä hankkimiini siniraidallisiin (nämä, mutta tummansini-siniset) housuihin ja valkoiseen bodyyn sekä mätsäävään, samaa "settiä" olevaan siniraidalliseen huiviin (kuolahuivi) ja napakuvien jälkeen vaihdoimme hänelle mustat housut, PompdeLux:n tummansinisen bodyn (taaempi kuvassa) sekä KappAhlista hankitun tummansinisen huivin, jossa on valkoisia ja punaisia tähtiä. Joissakin kuvissa Pikkumiehellä oli myös sinivalkoraidallinen pipo (myssy) päässään. En valitettavasti löytänyt kuvia kaikista vaatteista vaateliikkeiden verkkosivuilta, mutta saatan muutaman muokatun kuvan esitellä kokonaisuuksista, kun saan kuvat. Tulisivatpa ne pian!

Älkää käsittäkö "lihavuustilityksestäni" väärin, en oikeasti näytä varsinaisesti mitenkään kovin lihavalta vaan lähinnä pyöristyneeltä ja muodokkaalta (kiitos ruumiinrakenteeni), mutta jotenkin tämä liikamassa ylläni ja selluliitti-iho on nyt alkanut todenteolla ahdistamaan ja olen kaikenmaailman painoindeksien (joita ei liikaa kuitenkaan pidä tuijotella) mukaan lievästi ylipainoinen. Ja kun haluan taas voida paremmin ja tuntea itseni vetävämmäksi ja kauniiksi. Vaikka Mies aina niin jaksaakin kehua ja kannustaa niin en silti itse ole onnellinen tässä kropassa. Onneksi otin painonpudotushaasteen vastaan ja kohti helpompaa hengittämistä mennään. Tekipä "vajis" sen kuinka vaikeaksi tahansa niin teen sen! Erityisesti nyt on hyvä aika aloittaa lihasmassan parantaminen ja kunnon kohotus, kun imettäminenkään ei ole enää ihan niin täysinäistä vaan Pikkumies saa muutakin suuhunsa. Varsinainen kuonankulutus alkaa tehoilla sitten, kun imetys loppuu kokonaan sillä en halua lapselleni omia (sievästi sanottuna) kakkojani dumpata. Kyllä se tästä... Onhan minulla tämä blogikin, josta voin huonolla hetkellä lueskella omaa tsemppausta ;) Aloitin tänään tekemällä vatsalihaksia ja pyllynostoja lattiasta sekä venyttelemällä kunnolla. Päätin myös, että ensi viikolla menen hierojalle (tai paras olisi muutaman viikon säännöllinen lukkojen avaaminen) niin sekin pistää nesteitä liikkeelle ja tekee liikkumiseta miellyttävämpää. Saahan liikkuminen kuitenkin tuntua hyvältä!


Tutustuin taskausaikana muutamiin silloisiin kanssaodottajiin Facebook -ryhmän kautta ja ryhmästä meitä bongautui viiden naisen muodostama joukko, jonka kanssa tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti lasten kanssa joko jonkun luona tai kaupungilla. Huomenna on taas tapaaminen, ihanaa! Kävi tuuri, että löytyi noinkin monta mukavaa ja hyvin samalla aaltopituudella leijailevaa mammaa, olemme suurinpiirtein saman ikäisiäkin ja vain yhdellä on entuudestaan (jo hieman vanhempi) lapsi. Mahtavia naisia, joiden seurassa ei nauru lopu eikä tarvitse jännittää, parasta!

Täytyypä muuten ottaa mitat vyötäröltä, reisistä ja käsivarsilta niin pääsee sitten vertaamaan vuoden päästä!

Hampaita tulee ja väsymys kiusaa

Pikkumies sai juuri ensimmäisen hampaansa ylös, se oli kolmas kappale! Kaksi alaetuhammasta kiiluvatkin hienosti jo suussa ja nyt ylhäällä, ensimmäisen puhjenneen kolme vierestäkin kuultavat uhkaavasti... Voi kun voisi jotenkin auttaa pienen pojan kutinaa. Ottaisin itselleni jos vain voisin! Kamomillauutetta olen antanut (höyrystänyt siitä ensin alkoholin pois ja antanut muutamia tippoja suoraan suuhun) mutta ne eivät yksin riitä, niin on myös suppojen laittamista jouduttu harjoittelemaan. On tuokin kamalaa, kun heti elämän alkumetreillä aletaan tuollaisilla kivuilla koittelemaan... :(

Olen ollut ihmeellisen väsynyt viime päivät (ehkä parin viikon verran) ja epäilenkin, että Thyroxin -lääkitykseni kaipaa nyt jonkinlaista hienosäätöä tai ehkä jokin vitamiini on nyt huonossa imussa. Onneksi arvojani seurataan säännöllisesti ja verikokeet ovat pian, samoin lääkärin soittoaika. Vai onko kyse yhä vain jatkuvasta pimeydestä ja koleasta kosteudesta... Kaipaan kovasti lunta maahan JA/TAI aurinkoa taivaalle, kumpi vain, mutta tuo mustuuskin itsessään maalaa mielen matalaksi. Väsymykseni on kuitenkin ollut nyt jotenkin erilaista kuin ennen, ei taida auttaa kuin pakottaa itsensä kunnolla liikkeelle niin jospa se siitä taas! Onhan tässä tietty vauva-aikakin meneillään, että ei kai se ole ihme jos välillä vähän väsyttää ;) Aamut ovat pahimpia, iltaisin jaksaisin kyllä kukkua...

Kävimme päivällä Mummulassa loppiaissaunassa Miehen kanssa ja saimme viettää pari tuntia laatuaikaa kahdestaan. Mummu ja Vaari lähtivät ulkoilemaan Pikkumiehen kanssa, joka nukkuikin lenkin aikana kivat puolentoistatunnin päiväpäikkärit! Mies kävi kipaisemassa meille vielä Kiinalaista ruokaa ennenkuin ulkoilijat ehtivät palata reissultaan. Oli mukavaa, ihanan leppoisaa!

Huomenna menemme perhevalokuvaukseen valokuvausstudiolle, jännittävää! Kyse on kuvaajaharjoittelijan kokeilusta ja lupauduimme koekuvattaviksi. Olisi kiva saada edes yksi sellainen otos, jonka voisi vaikka seinälle ripustaa. Täytyy yrittää olla edukseen, nuo miehet sen jotenkin osaavatkin aina ihan luonnostaan! :)

Oh, tule pian kevät - odotan sinua jo!

Uuden ajan alku

Vuodenvaihde meni rauhallisissa merkeissä Kälyn perheen luona. Siellä oli muitakin sukulaisia ja tuttavia, ja Pikkumies pääsikin seurailemaan serkkujensa touhuja. Käly oli loihtinut upeat tarjottavat, mm. kotitekoisia cheddar-pekonihampurilaisia, useampaa erilaista salaattia, peuranakkeja ym kaikkea ihanaa, ja viiniäkin hiukan maistin, vaikka olinkin luvannut olla autonkuljettaja. Ihan muutamalla tipalla kostutin kielen kärkeä vain... Hyvää oli kaikki! Emme ampuneet raketteja lainkaan, mutta naapuri ampui sitäkin enemmän ja voi sitä pauketta!!! Tunnelmallinen pihasauna oli myös lämmitetty ja miehet siellä tuntuivat hyvin viihtyvän ;) Illan kruunasi valkosuklaa-vadelmakakku, mmmm mmm...

Tuntuu hullulta ajatella, että Pikkumies syntyi "viime vuonna", mutta niin se vain aika menee hurjaa vauhtia! Tänään iltapäivällä pääsin viettämään laatuaikaa Kälyn kanssa; menimme salaatille ja otimme pienet valkoviinitkin! Olimme pitkästä aikaa kaksin, ILMAN lapsia. Sai rauhassa syödä ja hörppäsimmepä vielä kahvitkin päälle. Oi että, kun on joka kerta vain vapauttavampaa huomata, että miehet pärjäävät hienosti jo kahdestaankin ja alan saamaan pieniä hetkiä itselleni. <3 Upeaa olla äiti, mutta silloin tällöin on hienoa olla myös vain ystävä. Pikkumies on nyt seitsemisen kuukautta vanha ja osan syötöistä olemme alkaneet antamaan pullosta. Aamuisin ja iltaisin menee jo vähän puuroakin sekä päivällä kokeilemme ainakin yhtä "uutta" makua. Pikkuhiljaa... Öisin annan tissiä, tosin unikoulua alamme varmaan kohta kokeilemaan koko perheen unien vuoksi... Kovasti on nimittäin ukolla liikettä öisin eikä meinaa oikein omassa sängyssä viihtyillä, heräileekin vielä aikalailla. Itseasiassa enemmän kuin alle puoli vuotiaana, mutta se johtunee, kun hän oppii joka päivä koko ajan uusia juttuja ja hampaatkin kiusaavat toista. Pikkumies istuu jo hienosti ja yrittää jopa nousta jakkaraa vasten, mutta liikkeelle hän ei ole lähtenyt. Kääntyykin kyllä mahaltaan selälleen, mutta toiseen suuntaan ei vielä ole niin hinkua. Eikä ole kyllä mikään kiirekään! :)

Päätimme Miehen kanssa, että pyrimme pitämään Pikkumiehen ruokavalion gluteiinittomana (ja myöhemmin tissimaidon jälkeen varmaankin myös maidottomana) mutta emme meinaa olla täysin ehdottomia asian suhteen. Syömme vain niin itsekin pääosin, joten se on suhteellisen helppoa. Valkoisen sokerin käyttöä olemme Miehen kanssa myös vähentäneet ja paleo -ruokavalio tuntuu molemmista hyvältä ajatukselta. Vielä emme kuitenkaan esimerkiksi riisistä ole luopuneet emmekä kahvista/kahvimaidosta pysty luopumaan varmaan ikinä. Paleo -ruokavalioon olen alkanut tutustumaan siis ihan vasta ja jotenkin en oikein usko totaalimuutokseen kerralla, joten hitaasti teemme uudenlaisia valintoja arjen keskellä...

Eilen oli the vuoden ensimmäinen punnitus ja vaaka näytti raakaa 83,9 kilon lukemaa ja vaikka olenkin +174 cm pitkä niin silti on varteen kyllä kertynyt aivan liikaa muhkuramassaa. Syytän kilpirauhasta vähäsen, mutta on paljon syytä ihan itsessänikin. Olen herkkupylly. Miehen tavatessani vaaka näytti 61 kg, mutta aivan niin pieneksi ei ole kuitenkaan pyrkimykseni. Alle 70 kiloon kuitenkin! Haaste on tämä: kuukauden päästä lukeman täytyy näyttää vähintään kilon vähemmän ja oli lukema mikä vain tuolloin ensi kuun 1. päivä niin siitä sitten seuraavan kuun tavoite on taas se vähintään kilo. Tällä mennään koko tämä vuosi ja luulisi, että ainakin tahti on sopiva !:D Saapa nähdä mitä vaaka vuoden päästä näyttää, ainakin -12 kg, mutta uskon tekeväni tuosta paremman suorituksen! Kova tsemppi on ainakin päällä!

Saimme tänään iltasella Mummun ja Vaarin meille. Toivat joululahjaksi toivomani varsi-imurin, kun saimme viimein eilen Miehen kanssa päätettyä merkin ja mallin. Uu, päästään huomenna testailemaan! :)

Tällainen se on:

Oh, vieläkin niin hyvä fiilis päivän lounastelusta! Seuraava "oma hetki" onkin sitten ensi viikolla, kun lähdemme leidien kanssa viettämään naisten iltaa... Ruokailun ja huumorin merkeissä. :)