Messutunnelmia ja sovinnontekoa

Perjantaina kävelin Miestä töihin vastaan pienessä tihkusateessa (olen HYVIN ylpeä itsestäni tästä suorituksesta, niin kovasti teki mieli jäädä sisälle) kolmisen kilometrin verran, jonka jälkeen lounastimme Pikkumiehen nukkuessa upeasti ruokailun ajan vaunuissa ikkunan takana. Tietenkään hän ei voinut nukahtaa heti, kun lähdimme ulkoilemaan, vaan vasta noin 10 min ennenkuin olimme jo perillä. :) Lounaan jälkeen kello oli vasta noin kaksi, joten ajatus kotinurkista ei houkutellut, niinpä Mies kävi kipaisemassa meille entisestä työpaikastaan (tai ex-työpaikastamme. Se oli rakkautta lounastauoilla ja tavaranpurkutilanteissa, joka on kestänyt nyt viidettä vuotta;) liput Pirkkahallin Supermessuille, joissa oli yhdistettynä Viini-, Kirja-, Puutarha-, Kotimaan Matkailu- ja Bike Show Messut. En ole tainnut aikaisemmin paljastaakaan, että perheemme asuu Tampereella. Manselaisia, ainakin tällä hetkellä!

 
Messuilla minua erityisesti kiinnosti Puutarhamessut, joskin Viinimessuilla olisin ollut varmasti maistelemassa ja tuoksuttelemassa tarjontaa vielä aktiivisemmin ellei tuo pieni lapsonen olisi ollut mukanamme. Puutarhapuolelta mukaani lähti upea 50 tulppaanin kimppu (hintaan 15 euroa - ei ollenkaan paha!) ja väriltään kimppu on kaunis vihertävän valkoinen ja auetessaan kukissa näkyy myös häivähdys vaaleanpunaista. Todella näyttäviä! Miestä kiinnosti lähinnä Bike Show -puoli ja olipa siellä jokunen tuttu naamakin moikattavana. Pikkumies oli innoissaan päästessään pyörän päälle istumaan :) Kotimaan Matkailu Messuilla oli kanssa mielenkiintoista nähtävää ja herkuttelin mansikoilla, jotka oli kuorrutettuna suklaaseen, NAM! Sieltä löytyi myös Lapsiparkki, jossa kävimme Pikkumiehen kanssa kokeilemassa liukumäkeä. Pikkumies oli Lapsiparkissa jotenkin äärettömän reipas ja oli tekemässä tuttavuutta muihinkin ihmisiin. Erityisesti yksi miesvetäjä oli hänen mieleensä ja hänen kanssaan hän rohkeni myös kokeilla erilaisia leluja. Voi ja äidin sydän oli ihan pakahtua ylpeydestä hänen voittaessaan pelkonsa ja uskaltauduttuaan silittämään häntä monta kertaa suurempaa pehmohämähäkkiä!! Iso ja rohkea poika! :´)

Lauantaina Mummu oli palannut yöjunalla takaisin Tampereelle, joten lähdin Pikkumiehen kanssa mummolaan Miehen mennessä työtapaamiseen. Mummu tosin meni illaksi töihin, joten saatoimme hänet sinne. Tämän jälkeen yritin nukuttaa Pikkumiestä uudelleen vaunuihin, mutta jotenkin siitä ei vain tullut mitään ja suuntasimme kotiin. Mies saapui myös ja saimme aikaan aivan järjettömän riidan. Turhasta. Miten sitä kaksi toistaan rakastavaa ja kunnioittavaa ihmistä voikaan riidellä?! No, joskus on toki hyvä puhdistaa ilmaa, mutta niin turhalta se aina tuntuu jälkeenpäin!!! Onneksi Miehen kanssa on kuitenkin "turvallista" riidellä ja vaikka tilanne olisi mikä, niin aina sen kuitenkin tiedostaa, että kyllä tästä yli päästään ja saadaan tilanne sopuun. Riitely on vain jotenkin niin älyttömän kuluttavaa ja ennen olinkin jotenkin sellainen, että pystyin unohtamaan sen yhtä nopeasti kuin se alkoikin, mutta nykyisin se jää kalvamaan tietyllä tavalla mieltä joiksikin hetkiksi. Miksi sitä haluaa saada toiselle pahan mielen ja horjuttaa sopusointuista yhteiseloa?! Taitaa kuulua ihmisrodun luonteeseen, mutta tämä on kyllä asia, johon aion entisestään kiinnittää huomiota, ettei turhia sanaharkkoja tulisi sitäkään vähää, mitä niitä nyt tulee. Omasta puolestani. Elämä on liian arvokasta hukattavaksi riitelyyn, eripuraan taikka kurjaan fiilikseen!

Tänään saamme iltapäivällä vieraaksemme isäni ja pikkuveljeni. Heistä en olekaan vielä mitään maininnutkaan. Pikkuveljeni on minua 20 vuotta nuorempi, joten hänen kanssaan emme ole (ainakaan vielä) päässeet kovin läheisiksi ja isänikin kanssa oikeastaan opettelemme tutustumaan toisiimme, mutta on hienoa, että he ovat elämässämme. Isäni kanssa meillä oli niinkin hurja tilanne, että hän tapasi Pikkumiehen vasta puolen vuoden ikäisenä ensimmäisen kerran. Onneksi saimme ikävät, välejämme hiertäneet asiat käytyä läpi ja nykyisin tapaamme parhaimmillaan muutamankin kerran kuussa. Anteeksianto - sitä tarvittiin roimasti ja kykyä ottaa toinen ihminen vastaan sellaisena kuin hän on. Kallisarvoisia oppeja opeteltaviksi vastakin...

Huomenna onkin edessä Vauvaloruttelua, jollaisessa emme ole ennen käyneet. Sinne on tulossa myös mahdollisesti eräs tuttavani Mammaryhmästä ihastuttavan tyttärensä kanssa. Emme tunne (vielä) ihan kamalan hyvin, mutta hän vaikuttaa jotenkin todella välittömältä, upean rehelliseltä ja lämpimältä ihmiseltä! On hienoa, kuinka vauvan kautta on muutenkin tutustunut hienoihin ihmisiin. Ja tuo "vauva" täyttää jo ensi kuussa VUODEN!!! Miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. En kestä! Tässähän täytyy alkaa järjestelemään syntymäpäiviä Pikku-ukolle... Vieraslistaa, kutsujen lähettämistä, tarjottavia, juhlapaikkaa jne. Ihanaa! ;)

Tässä teille kaikille:

Halauksien täyteistä sunnuntai-iltaa!

Ayurvedaa, synttäreitä ja muuta hulinaa

Viime viikonloppu sujui pääosin kyläillessä ja syntymäpäiviä vietellessä, kun pikkusiskoni, äitini ja sukulaistyttömme täyttivät vuosia. Lauantaille mahtui aamupäivään myös Ayurveda konsultaatio, jossa selvisi, että olen kehotyypiltäni 85 % Pitta ja 15 % Vata. Minulle annettiin ohjeeksi syödä Pitta -ruokavalion mukaisesti ja toimia muutenkin Ayurvedan rauhoittumista ajatellen. Hyvin mielenkiintoista! Vielä en aloittanut ruokamallia, mutta olen kiinnittänyt huomiota nauttimaani ravintoon. Maanantaina aloitan sen kokonaan ja tämän loppuviikon käytän aloituksen suunnittelemiseen ja asiaan lisää perehtymiseen. Pitta -keholle ei mm. sovi marjat, sipulit tai voimakkaat mausteet lainkaan, koska ne nostattavat kehon tulisuutta. Myös kahvi, alkoholi ja suklaa löytyvät tietysti "vältä" -listalta. Hyväkin näin! Ayurveda myös kannustaa kasvisruokavalioon, jota meinaan myös jatkossa noudattaa yhä tiiviimmin. Kerron sitten enemmän, kun olen päässyt enemmän sisälle toimintaan. Ensi viikolla starttaa myös puolen vuoden kuntosalijäsenyyteni ja pääsen kokeilemaan erilaisia juttuja sen saralla.

Vielä viime lauantaina sen verran, että illalla pikkusiskoni vietiin hohtokeilaamaan, ruokailemaan hienostuneesti sekä nauttimaan stand-upista ja mahtuipa iltaan myös baarissa pyörimistä sisältäen KARAOKEVEDON!!! Kyllä, uskaltauduimme sisareni kanssa estradille esittämään yhden biisin yhdessä. Se jännitti aina siihen saakka, kunnes sai ensimmäisen äänen ulos. Sen jälkeen siitä jopa ihan nautti. Wau meille! :)

Tälle viikolle mahtui myös upea yllätys (eilispäivälle), kun Mies oli keksinyt järjestää minulle etukäteisyllätyksen syntymäpäiviäni ajatellen. Hän oli pyytänyt Lakirouvan meille olemaan Pikkumiehen kanssa muutaman tunnin ja tuli noutamaan minut kotoa tyylikkäästi avoautolla. Ajoimme ensin kahvittelemaan, jonka jälkeen matka jatkui kauniiden ja aurinkoisten maisemareittien kautta lähikunnalta vuokratulle rantahuvilalle, jossa odotti yksityiskokki mielettömän Menun kanssa! Olen niin otettu tästä, etten voi sitä sanoin kuvailla. Juuri sellaista "luksusta" arkeen, josta nautin suunnattomasti ja se, että saimme olla aivan kaksin teki siitä vielä upeampaa! <3 Rantabaariinkin poikkesimme ennen jälkiruokaa konjakeille ja ruokailun jälkeen huristelimme päästämään Lakirouvan sovitteluun ja jatkoimme perheen kesken edelleen ihanan aurinkoiseen ilmaan ulkoilemaan, jonka jälkeen poikkesimme vielä ulos syömään, jotta iltapalakin hoitui helposti. Ah, mikä Mies minulla on! Tänään "hemmottelu" jatkui vielä kampaajakäynnillä ja kulmapigmentoinnin jatkokäynnillä. Otin hiuksiini kevään kunniaksi hieman ohuita raitoja ja kulmiin lisättiin vielä vähän väriä ja muotoa korjailtiin naisellisimmiksi. Olivat minulle turhan terävän muotoiset. Nyt onkin sitten sekä tukka että naama kunnossa! :) Tämän jälkeen Mies ja Pikkumies tulivat hakemaan minut anoppilaan, jonne tuli myös Jäsenkorjaaja, joka laittoin sekä minun että anopin selät kuntoon. Parhautta. Olen aivan taivaassa kaikesta tästä!

Omavaraisuuskoulutuksen viimeisin kerta jäi nyt välistä, mutta sain onneksi materiaalit sähköpostiini. Siihen liittyen paljastan, että hain Luonto- ja ympäristöalalle Luonnonvaratuottajan opintoihin. Saapa nähdä miten käy vai otanko kuitenkin Puutarhatalouden (maisemasuunnitelijan) opiskelupaikan sittenkin vastaan... Toisaalta jos sen otan niin se tarkoittaisi syksystä lähtien kuukaudessa aina yhden viikon olemista pois kotoa, enkä pidä opiskelujen aloittamista vielä mitenkään kiireellisenä, sillä Pikkumies on kuitenkin vasta ensi kuussa vuoden ikäinen ja tämä on niin ainutkertaista vauva-aikaa. Päivä kerrallaan, vai miten sitä sanotaan!? ;) Mutta saa nyt yleensäkin nähdä, miten käy ja miltä se sitten tuntuu.

Kertakaikkisen upeaa, kun aurinko on löytänyt tiensä tänne Pohjolaan! Antaa niin pajon virtaa tuo valoilmiö taivaalla.

Sain viimein luettua loppuun Paula Salomaan kirjan "Vapauta sisäinen loistosi" ja täytyy kyllä sanoa, että kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Täytyy varmaan lukaista se vielä uudelleen, sillä kirja käsitteli ihanalla tavalla itsensä hyväksymistä, elämän monimuotoisuutta ja hyvää vanhemmuutta. Suosittelen jos tuntuu, että olet valmis kasvamaan pienen askeleen omalla polullasi! Kirja pisti miettimään muttei kertonut mitään "totuutena". Kolahti.

Itselläni on selvästi vielä paljon tekemistä tunteiden hallinnan kanssa ja toivottavasti nyt asiasta enemmän opiskeleminen, ayurveda eli kehotyypilleni oikeanlainen ravinto, liikunnan ja mielikylpyjen lisääminen sekä käytönnönharjoitukset auttaisivat minua tällä tiellä eteenpäin. Se ei ole muille ja saati itsellekään helppoa elää kaikkea aina niin suurella tunteella. Tasaisempikin ja rauhallisempikin elo riittäisi... Onneksi olen jo matkalla ja ymmärtänyt ainakin sen, että mitä ennemmän "ymmärrän" sitä selvämmin tajuan sen, kuinka vajavainen vielä olen.

Päivän sanoina syvä kiitollisuus, suvaitsevaisuus ja anteeksianto.

Ihana päivä ja imetystilitys

Tänään oli jotenkin aivan kertakaikkisen ihana päivä! Aamulla sain nukkua Pikkumiehen ensimmäisiin päikkäreihin saakka eli aamu kuuden sijaan nousin vasta puoli yhdeksän maissa. Kiitos Mies! <3 Sisareni poikkesi aamukahville, jonka jälkeen suuntasin Pikkumiehen kanssa ystäväni luo leikkitreffeille. Saimme oikeasti jo jopa keskusteltua jostain aikuisten kesken, kun pojat alkavat olla jo noin isoja ja osaavia! Leikkitreffeiltä suuntasimme tapaamaan Koiraneitiä ja pääsin hänen kanssaan käymään läpi viimeaikaiset kuulumiset. Kaiken kruunasi AURINKO, joka ilahdutti meitä koko päivän ja Miehen upea uutinen töistä, jota juhlimme lasillisilla Espanjalaista puolimakeaa Satinela -valkoviiniä Pikkumiehen mentyä unille. Mies sai ison projektin hoitaakseen, mikä tarkoittaa rennompaa kotona olemista minulle ja hyvällä omalla tunnolla opiskelupaikkojen selailua... :)

Mies meni jo nukkumaan väsymystään (itsehän en herännyt 6:15) ja todella levottomalta kyllä kuulostaa lapsukaisemme nukkuminen omassa sängyssään, joten saa nähdä millainen yöstä tulee... Mutta tämän päivän valovoimalla jaksan huonommankin yön ;)


Pikkumies oli tänään ensimmäistä kertaa "kylillä" kengät jalassa! Ostimme hänelle joitakin viikkoja sitten Eccon ensikengät ja nyt oli totuttelun aika. Hienosti sujui konttailut ja asioita vasten nousemisetkin uudet popot jalassa ;) Ihmeen hyvin antoi niiden olla! Omaan selkään tämä vaihe ottaa kiitettävästi, kun saa kyyryssä kulkea, mutta pianhan hän jo juoksee ilman äitin apua eikä tähän ole enää paluuta...

Tällaiset ihanuudet :)

Sellaista olen tässä miettinyt, kun usein kuulee, kuinka ihmiset puhuvat siitä, kuinka imettämisen lopettaminen tuntui jotenkin haikealta tai surulliselta ajatukselta. Itse kyllä koen sen jotenkin helpottavana, kun tiedän, että se pian loppuu. En ole missään kohtaa voinut sanoa erityisesti nauttivani imettämisestä, vaan se on ollut pikemminkin luonnollinen ja (koska se lähti heti sujumaan niin) "pakollinen" asia minun ja lapseni välillä, jotta lapseni on saanut parhaat mahdolliset eväät ensimmäisinä elinkuukausinaan. Täysimetin puoli vuotta, jonka jälkeen on tullut mukaan kiinteät ruuat. Olen jotenkin aivan täynnä koko imetystä! Odotan niin sitä, että voimme Pikkumiehen kanssa vain halailla ilman, että minun täytyisi enää toimia minkäänlaisena lypsylehmänä hänelle. En siis sano, etteikö imettäminen ole kaunista ja juuri todella luonnollista äidin ja lapsen välillä, ja enkä minä sitä vihaa, mutta en koe itkeväni jos se nyt yli kymmenen kuukauden jälkeen vaikka yhtäkkiä vain loppuisi. Nykyään iltaisin hän saa maidon pullosta isältään, öisin emme tissittele lainkaan ja päivällä hän ottaa maitoa päivästä riippuen 4-5 kertaa (about?). Yleensä aamulla ja ennen päiväunia kuitenkin... Toisaalta, hyvä olisi imettää vielä se tuleva Santoriinin reissu, eikä siihenkään ole enää montaa viikkoa, mutta sen jälkeen alkaa kyllä lempeä, mutta systemaattinen "irti tissistä" -kampanja! :) Pelkällä rakkaudella lastani kohtaan. Äiti haluaisi jo tissinsä yksityisemmiksi... Onhan tämänkin jo loistava saavutus!

Huoh, mutta enhän minä sitä vain voi noin vain lopettaakaan... Vuoden iässä viimeistään... :)

Niin paljon kaikkea!

No niin, vihdoin taas täällä! Hetki aikaa...Phuuh. Mitäkö kuuluu? Pikkumies oppi liikkumaan, suoriudun hengissä ulkomaanmatkasta Pikkumiehen, Kaukoserkun ja tämän vauvan kanssa Pohjois-Kyproksella, painontiputus lässähti tyystin (sain sen 4 kiloa pois ja siihen jäi) ja nyt hankin ammattiapua sen suhteen ja keskityn pitemmän tähtäimen saavuttamiseen kuin pikaiseen painon tiputtamiseen. Sellaista kuuluu! :) Kaikkea! Kuten aina... :D

Mistä aloittaisin, Pikkumies alkoi 10 kk-kynnyksellä konttailemaan ja nyt jo paria viikkoa myöhemmin kävelee reippaasti tukea vasten. Hulinaa siis on! :) Pääsin viettämään viime viikolla naisteniltaa Kälyn kanssa, käytiin syömässä ja elokuvissa katsomassa "Ei kiitos", jonka seurauksena sairastinkin sitten melkein viikon kestävän vatsataudin - noooot nice! Onneksi Mies sairasti vain päivän ja Pikkumies säästyi taudilta kokonaan!!! Ulkomaanmatka meni muuten hyvin, mutta sellaisen vinkin annan kaikille samaa suunnitteleville: ottakaa oma huone! Kaksi vauvaa ei sovi samaan huoneeseen. Ei mitenkään eikä ikinä. Piste. Lämmintä oli sopivasti ja olihan se mukavaa vaihtelua, vaikkakin Pohjois-Kypros on vasta tuloillaan oleva matkakohde selkeästi...


Painohommat kärsi aikalailla tuossa ja tuntuukin, että onkohan mun lääkitys vieläkään ihan kunnossa. Kokeilen nyt ottaa Thyroxinin aamuisin niin josko se auttaisi jotenkin, en tiedä. Täytyisi varata aika taas oikein spesialistille... MUTTA ostin juuri 6 kk:den kuntosalikortin ja varasin ajan Ayurveda kehonkoostumuskonsultaatioon, että eiköhän se tästä, kun on kunnon jeesiä! Myös Lakirouva innostui ostamaan kuntosalikortin niin ei tarvitse yksin ähistä siellä aina... ;) Iso kannustus tuollainen! Tissittelyä olen myös vähennellyt toivoen, että Pikkumies alkaisi sitä lopettelemaan... Onhan tässä jo yli 10 kk oltu lypsettävänä.

Aurinko tuli mukanamme Suomeen ja ihanaa, kun tulee kunnolla kevät! Vaikkakin kamalaa, kun tuntuu, että siivottavaa vaan riittää ja riittää. Mutta silti. Onhan pian syntymäpäivänikin... ;) Ja Santoriinin reissuun kuutisen viikkoa! <3


Käytiin juuri Pikkumiehen kanssa ulkoilemassa ja siitä olen onneksi saanut jo aika säännöllistä, että joka päivä edes vähän haukkaamaan happea... Hän on tänään nukkunut ennätyksellisesti aamupäikkärit 2,5 h (!!!) ja ulkonakin äsken 1,5 h ja vielä olisi iltapäiväpäikyt edessä... Saa nähdä malttaako niitä nukkuakaan :) Ei haittaisi ollenkaan jos menisi siihen, että unia olisi yhtäjaksoisesti enemmän ja vain kerran tai kaksi kuin että tuo kolme pätkää. Mutta on tämä vauva-aika vain niin ohikiitävää, niisk :´)