Kaikki alkoi reilu neljä vuotta sitten, kun tapasin aviomieheni. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, tai ainakin todella suurta vetovoimaa, mutta romantikkona haluaisin nähdä kohtaamisessamme palavaa rakkautta, suurta sielujen sopusointuista yhteenliittymistä ja syvempääkin syvemmän ystävyyden syntyä. Mieheni tulee hyvästä kodista ja on omien valintojensa kautta nähnyt paljon maailmaa. Hän on tasapainoinen, luotettava ja ymmärtäiväinen. Hänen kanssaan voin puhua mistä vain tietäen ettei hän väheksy tai pilkkaa ajatuksiani, mutta hän osaa myös tarpeen tullen rauhoitella innostuksiani. Rakastuin hänen helppouteensa, syvällisyyteensä sekä tietoisuuteen siitä, että olin tullut pelastetuksi. Löysin kirkaskatseisen ja maailmaakyseenalaistavan prinssini. Nyt meillä on oma pieni perhe, voiko enempää edes toivoa?
Ehdin jo kolmisen vuotta kirjoittaa toista blogia, jossa purin vanhoja tuntojani "edellisestä elämästäni" ja nyt koen, että voin jo jättää ne taakseni. Eheydyn ja suunta on eteenpäin. Halusin pienen tauon jälkeen aloittaa ihan uuden blogin, jossa paljastan vähemmän henkilöllisyydestäni, mutta avaan enemmän uudenlaisia ajatelmiani. Meistä jokainen joutuu kohtaamaan elämässään toivomattomia vieraita, epäonnisia tilanteita ja täysin tarpeetonta pahaa, omasta kokemuksestani voin luvata: kaikesta selviää! Selvitytyminen itsessään ei kuitenkaan kasvata, täytyy myös harjoittaa ymmärrystä, tehdä ratkaisuja ja antaa anteeksi.
Tämä vuosi antoi paljon; koin pienen ihmisen kasvua sisälläni, synnytin Pikkumiehen, tulin äidiksi, tutustuin Mieheeni uusin silmin isänä, ymmärsin voivani antaa ihmisille anteeksi vaikken kaikkea hyväksyisikään ja huomasin olevani vahvempi kuin uskoinkaan. Sairastuin (tai oikeastaan sain diagnoosin) kilpirauhasen vaajatoimintaan, opin ottamaan hitaammin ja kuuntelemaan enemmän kehoani, ymmärsin ettei tarvitse olla täydellinen ollakseen kelvollinen ja keksin mitä haluan tehdä kotiäityiden ohella alkuvuodesta 2014. Olen viimein päättänyt olla keksimättä mitä minusta tulee isona - voin olla kaikkea! Tällä hetkellä nautin saadessani olla etuoikeutetusti kotona Pikkumiehen kanssa määräämättömän ajan. Tiedän tekeväni vielä paljon virheitä, mutta teen parhaani ollakseni paras äiti ja vaimo miehilleni, hyvä ihminen itselleni.
Torstaista lähtien aloitan painonpudotuksen vanhaan tutumpaan tilaan, muutan ravintotottumuksiani ravitsevammaksi, opettelen tekemään entistä terveellisempää ruokaa ja alan kuntoilla määrätietoisemmin, sillä tavoitteenani on parempi olo ja tasapainoisempi mieli. Mm. näistä haluan kirjoittaa blogissani sekä myös kaikesta muusta arkeen liittyvästä isommasta ja miksei pienemmästäkin... Katsotaan mitä tulee! :)
Hui, tästä se lähtee! Oma pienisuuri tarinani...
Onnellista ensi vuotta!
