Messuilla minua erityisesti kiinnosti Puutarhamessut, joskin Viinimessuilla olisin ollut varmasti maistelemassa ja tuoksuttelemassa tarjontaa vielä aktiivisemmin ellei tuo pieni lapsonen olisi ollut mukanamme. Puutarhapuolelta mukaani lähti upea 50 tulppaanin kimppu (hintaan 15 euroa - ei ollenkaan paha!) ja väriltään kimppu on kaunis vihertävän valkoinen ja auetessaan kukissa näkyy myös häivähdys vaaleanpunaista. Todella näyttäviä! Miestä kiinnosti lähinnä Bike Show -puoli ja olipa siellä jokunen tuttu naamakin moikattavana. Pikkumies oli innoissaan päästessään pyörän päälle istumaan :) Kotimaan Matkailu Messuilla oli kanssa mielenkiintoista nähtävää ja herkuttelin mansikoilla, jotka oli kuorrutettuna suklaaseen, NAM! Sieltä löytyi myös Lapsiparkki, jossa kävimme Pikkumiehen kanssa kokeilemassa liukumäkeä. Pikkumies oli Lapsiparkissa jotenkin äärettömän reipas ja oli tekemässä tuttavuutta muihinkin ihmisiin. Erityisesti yksi miesvetäjä oli hänen mieleensä ja hänen kanssaan hän rohkeni myös kokeilla erilaisia leluja. Voi ja äidin sydän oli ihan pakahtua ylpeydestä hänen voittaessaan pelkonsa ja uskaltauduttuaan silittämään häntä monta kertaa suurempaa pehmohämähäkkiä!! Iso ja rohkea poika! :´)
Lauantaina Mummu oli palannut yöjunalla takaisin Tampereelle, joten lähdin Pikkumiehen kanssa mummolaan Miehen mennessä työtapaamiseen. Mummu tosin meni illaksi töihin, joten saatoimme hänet sinne. Tämän jälkeen yritin nukuttaa Pikkumiestä uudelleen vaunuihin, mutta jotenkin siitä ei vain tullut mitään ja suuntasimme kotiin. Mies saapui myös ja saimme aikaan aivan järjettömän riidan. Turhasta. Miten sitä kaksi toistaan rakastavaa ja kunnioittavaa ihmistä voikaan riidellä?! No, joskus on toki hyvä puhdistaa ilmaa, mutta niin turhalta se aina tuntuu jälkeenpäin!!! Onneksi Miehen kanssa on kuitenkin "turvallista" riidellä ja vaikka tilanne olisi mikä, niin aina sen kuitenkin tiedostaa, että kyllä tästä yli päästään ja saadaan tilanne sopuun. Riitely on vain jotenkin niin älyttömän kuluttavaa ja ennen olinkin jotenkin sellainen, että pystyin unohtamaan sen yhtä nopeasti kuin se alkoikin, mutta nykyisin se jää kalvamaan tietyllä tavalla mieltä joiksikin hetkiksi. Miksi sitä haluaa saada toiselle pahan mielen ja horjuttaa sopusointuista yhteiseloa?! Taitaa kuulua ihmisrodun luonteeseen, mutta tämä on kyllä asia, johon aion entisestään kiinnittää huomiota, ettei turhia sanaharkkoja tulisi sitäkään vähää, mitä niitä nyt tulee. Omasta puolestani. Elämä on liian arvokasta hukattavaksi riitelyyn, eripuraan taikka kurjaan fiilikseen!
Tänään saamme iltapäivällä vieraaksemme isäni ja pikkuveljeni. Heistä en olekaan vielä mitään maininnutkaan. Pikkuveljeni on minua 20 vuotta nuorempi, joten hänen kanssaan emme ole (ainakaan vielä) päässeet kovin läheisiksi ja isänikin kanssa oikeastaan opettelemme tutustumaan toisiimme, mutta on hienoa, että he ovat elämässämme. Isäni kanssa meillä oli niinkin hurja tilanne, että hän tapasi Pikkumiehen vasta puolen vuoden ikäisenä ensimmäisen kerran. Onneksi saimme ikävät, välejämme hiertäneet asiat käytyä läpi ja nykyisin tapaamme parhaimmillaan muutamankin kerran kuussa. Anteeksianto - sitä tarvittiin roimasti ja kykyä ottaa toinen ihminen vastaan sellaisena kuin hän on. Kallisarvoisia oppeja opeteltaviksi vastakin...
Huomenna onkin edessä Vauvaloruttelua, jollaisessa emme ole ennen käyneet. Sinne on tulossa myös mahdollisesti eräs tuttavani Mammaryhmästä ihastuttavan tyttärensä kanssa. Emme tunne (vielä) ihan kamalan hyvin, mutta hän vaikuttaa jotenkin todella välittömältä, upean rehelliseltä ja lämpimältä ihmiseltä! On hienoa, kuinka vauvan kautta on muutenkin tutustunut hienoihin ihmisiin. Ja tuo "vauva" täyttää jo ensi kuussa VUODEN!!! Miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. En kestä! Tässähän täytyy alkaa järjestelemään syntymäpäiviä Pikku-ukolle... Vieraslistaa, kutsujen lähettämistä, tarjottavia, juhlapaikkaa jne. Ihanaa! ;)
Tässä teille kaikille:
Halauksien täyteistä sunnuntai-iltaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti