Ihana päivä ja imetystilitys

Tänään oli jotenkin aivan kertakaikkisen ihana päivä! Aamulla sain nukkua Pikkumiehen ensimmäisiin päikkäreihin saakka eli aamu kuuden sijaan nousin vasta puoli yhdeksän maissa. Kiitos Mies! <3 Sisareni poikkesi aamukahville, jonka jälkeen suuntasin Pikkumiehen kanssa ystäväni luo leikkitreffeille. Saimme oikeasti jo jopa keskusteltua jostain aikuisten kesken, kun pojat alkavat olla jo noin isoja ja osaavia! Leikkitreffeiltä suuntasimme tapaamaan Koiraneitiä ja pääsin hänen kanssaan käymään läpi viimeaikaiset kuulumiset. Kaiken kruunasi AURINKO, joka ilahdutti meitä koko päivän ja Miehen upea uutinen töistä, jota juhlimme lasillisilla Espanjalaista puolimakeaa Satinela -valkoviiniä Pikkumiehen mentyä unille. Mies sai ison projektin hoitaakseen, mikä tarkoittaa rennompaa kotona olemista minulle ja hyvällä omalla tunnolla opiskelupaikkojen selailua... :)

Mies meni jo nukkumaan väsymystään (itsehän en herännyt 6:15) ja todella levottomalta kyllä kuulostaa lapsukaisemme nukkuminen omassa sängyssään, joten saa nähdä millainen yöstä tulee... Mutta tämän päivän valovoimalla jaksan huonommankin yön ;)


Pikkumies oli tänään ensimmäistä kertaa "kylillä" kengät jalassa! Ostimme hänelle joitakin viikkoja sitten Eccon ensikengät ja nyt oli totuttelun aika. Hienosti sujui konttailut ja asioita vasten nousemisetkin uudet popot jalassa ;) Ihmeen hyvin antoi niiden olla! Omaan selkään tämä vaihe ottaa kiitettävästi, kun saa kyyryssä kulkea, mutta pianhan hän jo juoksee ilman äitin apua eikä tähän ole enää paluuta...

Tällaiset ihanuudet :)

Sellaista olen tässä miettinyt, kun usein kuulee, kuinka ihmiset puhuvat siitä, kuinka imettämisen lopettaminen tuntui jotenkin haikealta tai surulliselta ajatukselta. Itse kyllä koen sen jotenkin helpottavana, kun tiedän, että se pian loppuu. En ole missään kohtaa voinut sanoa erityisesti nauttivani imettämisestä, vaan se on ollut pikemminkin luonnollinen ja (koska se lähti heti sujumaan niin) "pakollinen" asia minun ja lapseni välillä, jotta lapseni on saanut parhaat mahdolliset eväät ensimmäisinä elinkuukausinaan. Täysimetin puoli vuotta, jonka jälkeen on tullut mukaan kiinteät ruuat. Olen jotenkin aivan täynnä koko imetystä! Odotan niin sitä, että voimme Pikkumiehen kanssa vain halailla ilman, että minun täytyisi enää toimia minkäänlaisena lypsylehmänä hänelle. En siis sano, etteikö imettäminen ole kaunista ja juuri todella luonnollista äidin ja lapsen välillä, ja enkä minä sitä vihaa, mutta en koe itkeväni jos se nyt yli kymmenen kuukauden jälkeen vaikka yhtäkkiä vain loppuisi. Nykyään iltaisin hän saa maidon pullosta isältään, öisin emme tissittele lainkaan ja päivällä hän ottaa maitoa päivästä riippuen 4-5 kertaa (about?). Yleensä aamulla ja ennen päiväunia kuitenkin... Toisaalta, hyvä olisi imettää vielä se tuleva Santoriinin reissu, eikä siihenkään ole enää montaa viikkoa, mutta sen jälkeen alkaa kyllä lempeä, mutta systemaattinen "irti tissistä" -kampanja! :) Pelkällä rakkaudella lastani kohtaan. Äiti haluaisi jo tissinsä yksityisemmiksi... Onhan tämänkin jo loistava saavutus!

Huoh, mutta enhän minä sitä vain voi noin vain lopettaakaan... Vuoden iässä viimeistään... :)